Rääkkäystapaus Liedossa v. 1889
Uutisia Liedosta.
Lähes 70 wuotias nainen, Kustaawa Waihemäki, oli kunnan toimesta annettu elätteelle Kustaawa Waihemäen wäwylle ja tyttärelle Antti Saloselle ja Kustaawa Kustaawantyttärelle, joittenka asumus on wähän syrjäpuolella pitäjää, Littoisten tehtaan tienoilla, ja hoidosta annettiin heille palkkiota 100 markkaa.
Wiime aikoina oli kuitenkin alkanut kuulua wahwaa huhua siitä, että Antti Salonen ja hänen waimonsa hoitiwat Kustaawa Waihemäkeä huonosti, jonka tähden päätettiin ottaa asiasta selko, ja kun huhu hawaittiin todeksi, ilmoitti kunnallislautakunnan puheenjohtaja, kuitenkin wasta pari kolme wiikkoa jälkeen Kustaawa Waihemäen kuoltua, asian nimismiehelle, joka nosti kanteen Antti Salosta ja hänen waimoansa wastaan, waatien heille edeswastausta ihmisrääkkäyksestä. Todistajiksi oli tähän asiaan haastettu wiisi, kuusi henkilöä, joittenka todistuksista tuli ilmi seuraawaa:
Kustaawa Waihemäki, jonka ruumiinwoimat jo wanhuuden takia oliwat hywin loppuneet, walitteli aina ettei hänen tyttärensä (Antti Salosen waimo) tahtonut antaa hänelle ruokaa kuin kowin harwoin ja silloinkin mitä huonointa waan löysi, wähän perunoita ja kalaa ja pienen leipäpalan. Kun Kustaawa Waihemäki joskus rohkeni tyttäreltänsä pyytää jotakin liemiruokaa, niin tämä löi häntä waan aseilla, mitkä kulloinkin sai käteensä. Hoidokkaan sijaa ei ollut korjattu puoliin wuosiin, waan sellaisella oli hänen täytynyt maata kaiken lian ja saastaisuuden päällä, uskaltamatta pyytää tytärtänsä edes kääntämään hänen kylkeänsä.
Kustaawa Waihemaan molemmat jalat oliwat sentähden kuiwettuneet koukkuun selkää wastaan. Molemmat siwunsa polwesta wyötäisiin saakka oliwat tulleet täyteen kamaloita haawoja, niin ettei eheätä paikkaa ihossa näkynyt. Monesta haawasta, joissa oli matoja niin että kiehui, näkyi luitakin. Niinikään oli selkäkin täynnä haawoja, joista suurin oli ristiluiden kohdilla. Tästä haawasta, joka oli täynnä wiheriäistä märkää ja matoja, pisti luut esiin. Kun joku oli juljennut nostaa hänen peitettään, oli hänen heti täytynyt päästä se kädestään sen kauhean hajun tähden mikä sieltä tunki esiin.
Sija, missä Kustaawa Wastamäki makasi, oli täynnä ei ainoastaan kaikkia niitä syöpäläisiä, jotka kaswawat ja menestywät kaikessa saastaisuudessa, waan niitten lisäksi wielä muurahaisiakin, jotka käweliwät pitkin sairaan kaswoja ja käsiä. Kun sairas sitte otettiin pois näitten hoitajainsa tyköä ja wietiin suutarinlesken Justina Snellmanin luo, niin hän kuoli wiikon päästä, waikka siellä sai mitä parainta hoitoa. Asia otetaan edelleen tutkittawaksi ensi marraskuun 28 päiwänä pidettäwissä wälikäräjissä.
(Aura 30.10.1889 No 253)
Kuinka waiwashoitolaista julmasti kohdellaan.
Wiime syyskäräjissä Liedossa syytettiin Antti Salosta ja hänen waimoansa Gustawaa siitä, että he oliwat pahoin pidelleet waimo Gustawan äitiä 70 wuotista Gustawa Waihemäkeä, joka eli syytettyjen luona waiwaishoidon kustannuksella.
Koska tämä asia on omiansa kuwaamaan sitä tunnotonta kohtelua, joka waiwaishoitolaisen osaksi tulee, wieläpä lähimpäin omaistenkin puolelta, ja osottaa kuinka wälinpitämättömiä waiwaishoitohallitukset usein owat, kerromme asian käsittelystä kihlakunnanoikeudessa N. Pr:n ja U. S:n mukaan pääkohdat:
Kantajan, kruununnimismiehen waadittua A. Salosen ja Gustawa Salosen langettamista lailliseen wastuusen törkeästä ihmisrääkkäyksestä, huomautti kunnallislautakunnan puheenjohtaja I. Engblom, jonka lautakunta oli waltuuttanut waatimaan wastaajia lailliseen wastuusen, että koska Salosen torppa on syrjässä pitäjässä, kunnallislautakunta ei ole saanut tietoa asiasta ennen kuin huhujen kautta, jonka johdosta hän 3 p. wiime kesäkuuta oli toimittanut hoidokkaan syytettyjen hoidosta ja muuttanut hänet suutarinlesken Justina Snellmanin luo, jossa hoidokas kuitenkin wiikon kuluttua oli kuollut.
Wastaaja Salonen kielsi mitään rääkkäystä tapahtuneen ja wäitti että hänen anopillaan päin wastoin oli ollut hywä ja puhdas hoito, mutta että ne, jotka weiwät hänen pois, tiellä olisiwat pahasti menetelleet hänen kanssansa, jonka wuoksi hän oli haastanut ne, Juho Nummelan ja Justina Snellmanin oikeuteen.
Juho Nummela ja Justina Snellman kertoiwat, että kuljetus oli tapahtunut linjaalirattailla ja kaikella mahdollisella huolenpidolla. Nummila ja Snellman waatiwat Salosta wastuusen kunnianloukkauksesta ja wäärästä ilmiannosta. Justina Snellman lisäsi, että hän oli hoitanut Gustawa Waihemäkeä tämän kuolemaan asti ja nähnyt koko hänen oikean puolensa täynnä suuria mätähaawoja ja takapuolen olleen niin mädänneen, ettei siellä nähnyt muuta kuin paljaat luut, ja että liha polwista wyötäisiin asti oli mädännyt pois, ja paljaat luut paistoiwat esiin, jota paitse kumpikin jalka oli kuiwettunut.
Wannottuaan todistajawalan, kertoi w. t. kirkkoherra Söderman, että hän, Justina Snellmanin pyynnöstä oli käynyt ripittämässä Gustawa W:n. Todistaja oli huomannut sairaan säärien olewan wereslihalla ja haawoissa syöpäläisiä, mutta huoneessa wallisewan ilkeän hajun wuoksi ei hän ollut woinut lähemmin tarkastella sitä. Todistajan kysymykseen oli Gustawa W. wastannut, että tyttärensä oli lyönytkin häntä puunkappaleilla, kun oli pyytänyt tytärtään kääntämään häntä, ei myöskään ollut tyttärensä antanut hänelle minkäänmoista hoitoa. Gustawa W. oli kirkonkirjojen mukaan ollut yli 69 wuoden.
Johanna Holmlund oli wiime kewännä ja suwena nähnyt Gustawa W:ssä suuria haawoja ja niissä syöpäläisiä sekä usein kuullui tyttären sättiwän äitiään. Pari kertaa oli todistaja korjannut Gustawa W:n wuodetta - ohut olkimadrassi - joka oli ollut likainen ja täynnä syöpäläisiä. Tytär oli äitiä talosta muutettaessa huutanut: "wiekää se suoraan kellotapulin kautta".
Edla Koskinen oli nähnyt Gustawa W:n samassa tilassa kuin edellinenkin ja kun hän oli tahtonut wiedä wanhusta saunaan, ei tämä huolinut lähteä sinne haawojensa tähden.
Maria Joutsa oli kuullut Gustawa W. walittawan, että tyttärensä oli lyönyt häntä eikä antanut muuta ruokaa kuin perunoita ja silakoita ja että hänen wuodettaan korjattiin waan kahdesti wuodessa.
Ester Heikintytär, joka asuu Justina S:n luona, oli nähnyt Gustawa W:n sinne tultuaan olewan täynnä haawoja, joissa wilisi matoja niin että lapiolla täytyi puhdistaa lattiaa, jolle niitä putoili puhdistaessa ja waatteita muutettaessa.
Oikeuden puheenjohtaja kysyi eikö kantaja ollut toimittanut ruumiin awausta; tähän kysymykseen wastasi kantaja, ettei hän ollut tiennyt Gustawa W:tä niin törkeästi rääkätyksi ennenkuin nyt todistajain kertomukset kuultuaan.
Wastaaja Antti Salonen wakuutti, ette hän ollut tiennyt talossaan Gustawa W:tä niin pahasti kohdeltawan kuin wieraatmiehet oliwat kertoneet, eikä se ollut tapahtunut hänen tiedostaan ja pyysi Antti S. päästä wapaaksi laillisesta edeswastuusta.
Eilen jatkettiin tutkintoa Liedon pitäjän kihlakunnanoikeudessa tämän saman asian johdosta ja teemme siitä selwää lukijoillemme huomispäiwän numerossa.
(Sanomia Turusta 29.11.1889 No 280)
Kuinka waiwashoitolaista julmasti kohdellaan.
Toispäiwänä jatkettiin tutkintoa tästä asiasta Liedon pitäjän kihlakunnanoikeudessa. Silloin kuulusteltiin ensin wainajan tytärtä, waimo Gustawa Salosta. Ei hän tunnustanut koskaan rääkännensä wainajata; myöskin oli hän äidille antanut kaiken sen hoidon, jonka hän taisi ja kun pääasiallisesti woitiin antaa siinä wainajan kurjassa tilassa. Helluntai-aikana tänä wuonna oli haawa auennut wainajan selässä, josta haawasta wuosi wiheriäinen märkä. Wainajalla oli kuitenkin ollut tämä haawa 20 wuotta, waikka haawa usein meni umpeen ja awasi itsensä taas ellei wainaja antanut kupata itseänsä. Sittemmin oli wainajan kylkiin ilmestynyt makaushaawoja. Selkähaawassa oli waimo S. huomannut wähäisen matoja, mutta muita syöpäläisiä ei löytynyt. Waimo S. oli kyllä hoitanut wainajata niin paljo kuin tämän kipeä ruumis ja awonaiset haawat sen salliwat ja ruokaa oli hän myös saanut tarpeeksi; waimo S. wastaan tehdyt syytökset oliwat waan hänen mielestänsä ilkeitä walheita, ja waatiwat molemmat puolisot S. waimo Snellmania ja renki Nummelaa edeswastauksen alaiseksi siitä että he kulettaessa Gustawaa Waihemäkeä Salosen kodista Snellmanin asuntoon, olisiwat olleet osaksi syylliset hänen kuolemaansa.
Kunnallislautakunnan puheenjohtaja Engblom ilmoitti, että Saloset wainajan hoidosta saiwat wuonna 1889 100 markan palkkion, ja oliwat jo helmikuussa nostaneet puolen siitä summasta. Edellisinä wuosina oliwat Saloset myöskin saaneet suurempia tahi pienempiä summia aina sen mukaan, kuinka sairas wainaja oli. Liedossa ei löydy mitään erityistä waiwashoitohallitusta, waan senlaisena oli kunnallislautakunta, joka oli jakanut pitäjän 6 piiriin, jossa löytyi erityinen tarkastusmies. Siinä piirissä, jossa Gustawa Waihemäki hoidettiin, oli tarkastusmiehenä Johan Henrik Mattila Sillilän kylästä.
Snellman ja Nummela wapautettiin kuitenkin wastuunalaisuudesta koska heitä wastaan ei mitään rikoksellista ollut ilmestynyt ja Salosen waatimukset oli waan tehty siinä tarkoituksessa että saada heidät jääwinalaiseksi.
Tämän jälkeen kuulusteltiin renki Nummelaa, joka kertoi, että hän kunnan ja piiritarkastusmiehen kehoituksesta oli linjaaliraitailla, joihin asetettiin heiniä ja tyynyjä, lähtenyt todistaja Snellmanin kanssa Salosen asunnolle noutamaan Gustawa Waihemäkeä sieltä. Salonen itse oli silloin ollut poissa, mutta waimonsa oli kotona. Kun todistaja ilmoitti asiansa, wastasi waimo Salonen että Waihemäki silloin oli sekaisin ja heikko, mutta että jos todistaja tahtoi wiedä hänen pois niin olisi syytä kulkea kellokastarin ohitse, sillä Gustawa Waihemäki tulisi luultawasti kuolemaan.
Waihemäki nostettiin wuoteineen rattaille, jonka jälkeen lähdettiin hiljaisesti kulkemaan eteenpäin. Kun oli tultu Loukinaisten kylään, kysyi Waihemäki, kuinka pitkälle wielä olisi, ja kun todistaja oli sanonut, että nyt ollaan Loukinaisten kylässä, oli Waihemäki lausunut, ettei häneltä mitään sentään puutu, mutta nälkä kalwaa wähäisen, koska waimo Salonen ei ollut antanut hänelle ruokaa waikka oli luwannut. Todistaja oli kysynyt jos hän saisi ajaa kowemmin, koska tie sillä kohdalla oli tasainen; johon Gustawa W. oli myöntynyt, lisäten että hän kyllä ilmoittaisi jos tuntisi kipuja.
Saawuttuansa todistaja Snellmanin asuntoon oli Waihemäki syönyt leipää, woita ja piimää sekä näytti muutoin myös selkeäjärkiseltä. Todistaja ei ollut nähnyt Waihemäen wuodetta, mutta kuullut W:n lausuwan että waimo Salonen oli huonosti hoitanut häntä ja ettei wuodetta puhdistettu joulusta pääsiäiseen, mutta että kun joku tuli sinne, oli waimo S. sanonut ettei Waihemäki antanut itsensä puhdistaa.
Todistaja Snellman puhui pääasiallisesti samoin kuin edellinenkin. Sittekun Waihemäki oli tuotu todistajan luokse, niin todistaja oli alkanut hoitamaan Waihemäkeä sekä siinä tarkoituksessa toimittanut apteekista kahdenlaista rohtoa, jolla todistaja oli pessyt Waihemäen haawoja, joista madot wähitellen alkoiwat wähentyä. Todistaja leikkasi myöskin Waihemäen hiwukset poistaaksensa syöpäläiset niistä. Tästä hoidosta tunsi Waihemäki woiwansa hywin ja neljännellä päiwällä antanut todistajan nostaa Waihemäen istumaan, jolloin Waihemäki oli sanonut että waimo Salosella on Waihemäen omistamat 10 markkaa, jotka Waihemäki mieluisasti antaisi todistajalle palkinnoksi siitä hoidosta mikä hällä todistajan luona oli.
Waihemäki oli wakuuttanut, että jos hän ennen olisi tullut todistajan hoidettawaksi, olisi hän parantunut. Kun Waihemäki tuotiin todistajan asunnolle, oli todistaja riisunut likaiset waatteet Waihemäeltä ja asettanut hänen puhtaalle wuoteelle. Kun waatteet muutettiin, niin putosi läjittäin matoja lattialle, josta ne sitten korjattiin. Waihemäen jalat parantuiwat myöskin todistajan hoidosta sen werran, että hän taisi oikaista ne. Sitte kun Waihemäki wiikon ajan oli oleskellut todistajan luona, kuoli hän rauhallisesti heinäkuun 10 p:nä aamulla.
Wähäisen ennen kuolematansa oli todistaja Waihemäelle antanut wähäisen wiiniä, jonka ohessa todistaja oli kehoittanut häntä rukoilemaan, sillä loppu lähenee. Waihemäki kuoli sen jälkeen täydessä ymmärryksessä rukoillen. - Madot haawoissa oli todistajan huolenpidon kautta wähentyneet, mutta kuoleman tapahtuessa, oli joukko matoja matanut esiin luista.
Todistajan mielestä ei Waihemäen haawat olleet tawallisia makaushaawoja, waan saaneet alkunsa huonosta hoidosta. Waihemäki oli todistajalle ilmoittanut että waimo Salonen oli ollut ilkeä ja paha Waihemäkeä kohtaan ja kun tämä oli pyytänyt jotakin, niin waimo S. löi Waihemäkeä kepillä, heitti tuoleja hänen päällensä j. n. e.
Wielä kuulusteltiin seuraawat todistajat, jotka Saloset waatiwat kuulusteltawiksi, nimittäin: Aina Willberg, joka ilmoitti että waimo Salonen todistajalle oli kertonut että hänen äitinsä oli madoilta waiwattuna ja haisi ilkeästi. Todistaja ei itse ollut lähemmin tutkinut Waihemäen tilaa.
Heikki Eskola: että todistaja kesällä 1888 kerran oli käynyt Waihemäen luona. Tämä oli silloin lewännyt sängyssä, waatetettuna puhtaissa waatteissa. Waihemäki sanoi itsensä olewan kipeänä ja huonona, mutta lausui sentään että hän mielellään jäi Salosen kotiin.
Gustaf Sundberg, joka wiime kesänä oli kolme päiwää ollut työssä Salosen luona, oli kuullut waimo Salosen joka atrian aikana kysywän Waihemäeltä, josko tämä halusi ruokaa. Senlaista oli myöskin muutaman kerran wiety hänelle.
Sitte kun muutamia todistajia wielä oli kuulusteltu, joilla ei kuitenkaan ollut mitään uutta kerrottawana, katsoi oikeus tarpeelliseksi ennenkuin asia päätettäisiin, että asettaa piiritarkastajan Johan Mattilan wastaajaksi asiassa, jonka tähden asia tulee uudestaan esille tammikuun 3 p:nä tulewana wuonna.
(Sanomia Turusta 30.11.1889 No 281)
Waiwaishoitolaisen kärsimykset.
Jo wiime wuoden 280 ja 281 n:ssa kerroimme Liedon ja Maarian pitäjään kihlakunnanoikeuden käsittelemästä asiasta waiwaishoitolaisen Kustaawa Waihemäen rääkkäyksen ja hoidottomuuden johdosta. Asia lykättiin silloin t. k 3 päiwän wälikäräjiin, jolloinka myöskin kihlakunnan-oikeus antoi siitä päätöksensä.
Tässä oikeuden kokouksessa otettiin ensin esille asianomaisen piirilääkärin antama lausunto, jossa tämä lääkeopillisesti huomautti, että ne haawat, jotka Waihemäellä oli ollut ruumiissaan, oliwat todenmukaisesti "nilka"-haawoja eiwätkä mitään satunnaisia wammoja, että tällaiset haawat syntywät, waikkapa sairas saisikin hoitoa, mutta erittäinkin ilmaantuu niitä wuoteen ollessa likaisena; että matoja kaswaa sellaisissa haawoissa jo wähemmästäkin epähoidosta; sekä että luultawaa on, että wainaja oli kärsinyt pitkällistä sairautta tai mahdollisesti ennen aikaista wanhuuden riutumista, waan että kuolema kaikisaan tapauksissa oli kohdannut woimakkaan mätänemisen waikutuksesta yhteydessä riittämättömän rawinnon kanssa.
Kustaawa Salonen wäitti kuten ennenkin, että hän oli hoitanut wainajaa niin hywin kuin oli taitanut wähäisellä kunnalta saadulla 2 markan awulla. Kunnallislautakunnan esimies mainitsi, että jo waiwaishoidon säännöt welwoittawat lapsen ilman korwaustakin pitämään huolta wanhemmistaan. Sitäpaitsi sanoi hän puolisojen Salosten olewan hywinwoipia ihmisiä. Mutta puolisot Salonen taas wäittiwat olewansa köyhiä ja heillä olewan elätettäwänä 2 lasta.
Wirallinen syyttäjä, kruununnimismies Wirtanen ilmoitti, että hän oli saanut kuwernöörinwirastolta kirjeen, jossa maamme waiwaishoidon tarkastaja A. Helsingius waatii niitä henkilöitä edeswastaukseen, joilla on waiwaishoito kunnassa, jotka henkilöt hän katsoo syyllisiiksi: 1:ksi että he pitemmän ajan oliwat laimiinlyöneet ottaa tietoa siitä, millä tapaa wainajaa hoidettiin, 2:ksi että he saamasta tiedostaan huolimatta oliwat laimiinlyöneet hankkia wainajalle parempaa hoitoa ja lääkärin apua sekä 3:ksi etteiwät olleet toimittaneet ruumiin-tutkintoa wainajasta kuoleman syiden tutkimista warten.
Tämän kirjoituksen johdosta oli wirallinen syyttäjä wastaajana asiassa haastanut oikeuteen kunnallislautakunnan ja waiwaishoitohallituksen puheenjohtaja Engblomin sekä talollisen Juha Mattilan, joka oli tarkastusmies siinä piirissä, jossa wainajata hoidettiin.
Kunnallislautakunnan puheenjohtaja Engblom ilmoitti, että hän oli tullut mainittuun toimeen wasta 1 p:nä tammik. 1887 ja että hän wasta maaliskuussa oli saanut tiedon tehtäwistään. Wainaja oli jo paljon ennen kuin Engblom tulikaan puheenjohtajaksi mainittuun lautakuntaan, ollut Salosen hoidettawissa, jonka tähden hän pyysi päästä wapaaksi asiasta ja käski nostaa kanteen edeltäjäänsä Juha Lundqwistia (Franti) wastaan.
Tarkastusmies Mattila kertoi, että hän wiime kesäkuun lopussa taikka heinäkuun alkupuolella oli käynyt Salosen asunnossa, jossa hän näki Waihemäen laattialla makaawan otsa weressä ja täynnä kärpäsiä. Mattila oli käskenyt Salosen waimon nostamaan peitettä, jonka hän myöskin nosti, ja tällöin huomasi Mattila Waihemäen ruumiin olewan niin paksussa liassa, ettei ihoa ensinkään näkynyt. Mattila oli käskenyt poistaa kärpäset sekä peittää ikkuna, mutta enempää ei hän pyytänyt, koska hän arweli Waihemäen wälitämättömästi tarwitsewan parempaa hoitoa, jonkatähden hän olisi muutettawa pois. Mutta lautakunnan kysymykseen, minkätähden ei hän ennen ollut tiedustellut Waihemäen tilaa, lausui hän, et ei woinut aawistaakaan, että häntä tyttärensä kodissa huonosti hoidettaisiin. Han oli myöskin haastattanut oikeuteen edellisen 1888-wuoden tarkastusmiehen Henrik Eskolan.
Kunnallislautakunnan ja waiwaishoitokunnan entinen puheenjohtaja Lundqwist taas ilmoitti ettei W. hänen aikanansa ole ollut waiwaishoidon alainen kauemmin kuin 4 p:stä elokuun 1888 wuoden loppuun. Waihemäki oli jätetty Salosen waimon hoidettawaksi sentähden että hän oli hänen tyttärensä, ja että L. oli antanut luettelon waiwaisista jo tammikuun 1 p:nä 1889. Hän oli myöskin käskenyt Eskolan pitämään huolta, että Waihemäkeä hywin hoidettaisiin, ja koska Waihemäki Eskolan käydessä hänen luonaan oli sanonut olewansa hywässä hoidossa, luuli Lundqwist asian olewan hywällä kannalla, wäitti siis täyttänensä tehtäwänsä ja pyysi päästä asiasta wapaaksi.
Entinen tarkastusmies Eskola kertoi saman kertomuksen kuin Lundqwist sekä pyysi päästä asiasta wapaaksi.
Kun asian käsittelyssä wielä esiintyiwät wirallinen syyttäjä, kruununnimiesmies Wirtanen, puolisot Salonen, Edla Koskinen, Jaakko Mickelsson ja Tilda Isoheikkilä, katsoi kihlakunnanoikeus tulleen selwille, että Kustaawa Salonen huolimattoman hoidon kautta oli saattanut äidilleen Kustaawa Waihemäelle kauheita kärsimyksiä ja sitä paitsi herjaussanoilla solwanut häntä ja että Antti Salonen, joka oli isäntä perheessään, laiminlyödyn walwonnan takia oli katsottawa osalliseksi anoppinsa rääkkäykseen, jonka tähden kihlakunnanoikeus tuomitsi Kustaawa Salosen rääkkäyksestä pidettäwäksi 1½ wuotta kuritushuoneessa ja kunnianloukkauksesta maksamaan sakkoa 300 markkaa ja Antti Salosen osallisuudesta rääkkäykseen maksamaan sakkoa 200 markkaa ja todistajia wastaan tekemästä kunnianloukkauksesta 60 markkaa.
Asiaan wedetyt talolliset Juho Mattila ja Heikki Eskola saiwat myös sakkoa kumpikin 60 markkaa siitä että he piirimiehinä oliwat laiminlyöneet pitää tarpeellista waaria puheenalaisen waiwoisen tilasta. Sitä paitsi tuomittiin nykyinen waiwaishoidon esimies Juho Engblom maksamaan sakkoa 20 taaleria siitä ettei hän Kustaawa Waihemän tilasta tiedon saatuaan ollut toimittanut tarpeellista lääkärinapua, eikä myöskään ilmoittanut asiaa jollekin asiantuntewalle henkilölle, jotta olisi woitu Kustaawa Waihemäen ruumista ennen hautaamista tarkastaa. Todistajan palkkoja tuomittiin puolisot Salonen maksamaan yhteensä sadan markan waiheille.
Sekä että vaimo Salonen on heti lähetettävä säilytettäväksi lääninvankilaan; kihlakunnanoikeuden päätös alistettiin Turun hovioikeuden käsiteltäväksi.
(Sanomia Turusta 07.01.1890 No 5)
Howioikeuden päätös Kustaawa Waihemäen asiassa.
Jutussa koskewa kuolleen itsellisnaisen Kustaawa Waihemäen kuolemaa, josta jo ennen on lehdessämme ollut kerrottuna, antoi kihlakunnan oikeus Liedon ja Räntämäen käräjäkunnassa wiime tammikuun 3 p:nä päätöksensä, jonka mukaan kihlakunnan oikeus katsoi selwitetyksi tulleen, että Kustaawa Salonen huolimattoman hoidon kautta oli saattanut äidilleen Kustaawa Waihemäelle kauheita kärsimyksiä ja sitä paitsi herjaussanoilla solwannut häntä ja että Antti Salonen, joka oli isäntä perheessään, laiminlyödyn walwonnan takia oli katsottawa osalliseksi anoppinsa rääkkäykseen, jonka tähden kihlakunnanoikeus tuomitsi Kustaawa Salosen rääkkäyksestä pidettäwäksi 1½ wuotta kuritushuoneessa ja kunnianloukkauksesta maksamaan sakkoa 300 markkaa ja Antti Salosen osallisuudesta rääkkäykseen maksamaan sakkoa 200 markkaa ja todistajia wastaan tekemästä kunnianloukkauksesta 60 markkaa, jota paitsi asiaan wedetyt talolliset Juho Mattila ja Heikki Eskola myös saiwat sakkoa kumpikin 60 markkaa siitä, että he piirimiehinä oliwat laiminlyöneet pitää tarpeellista waaria puheenalaisen waiwaisen tilasta, sekä waiwaishoidon esimies Juho Engblom tuomittiin maksamaan sakkoa 20 taaleria siitä, ettei hän Kustaawa Waihemäen tilasta tiedon saatuaan ollut toimittanut tarpeellista lääkärinapua, eikä myöskään ilmoittanut asiaa jollekin asiantuntewalle henkilölle, jotta olisi woitu Kustaawa Waihemäen ruumista ennen hautaamista tarkastaa, jonka ohessa puolisot Salonen tuomittiin maksamaan todistajan palkkoja yhteensä sadan markan waiheille.
Sittenkun Anders Salonen, Johan Engblom ja Henrik Johan Mattila, itsekukin owat walittaneet sanotusta päätöksestä keis. howioikeuteen, on howioikeus A. U:n mukaan wiime kuluneen helmikuun 8 p:nä lausunut ajatuksensa asiassa ja koska ei Kustaawa Waihemäki eläessään eikä hänen kuoltuaan joku hänen 15 §:ssä keis. asetusta marrask. 26 p:ltä 1866, koskewa wäärää ilmiantoa ja muuta kunnianloukkausta, mainitsemista sukulaisista ollut syytteesen ilmoittanut, että Kustaawa Salonen olisi häwäissyt äitiään tämän eläessä, katsonut nimismies Wirtasella, yleisenä syyttäjänä, äsken mainitun asetuksen 13 § mukaan, ei olleen syytä nostaa kannetta sanotusta asiasta, jonka tähden howioikeus on kumonnut kihlakunnan oikeuden tuomion siinä osassa, mikäli se koskee Kustaawa Saloselle tuomittua edeswastausta kunnianloukkauksesta.
Mitä muuhun syytökseen puolisoja Salonen wastaan tulee on howioikeus katsonut selwitetyksi tulleen, että puolisot Salonen törkeästi owat laiminlyöneet Kustaawa W:mäen hoidon hänen eläessä ja siten jouduttaneet hänen kuolemataan sekä sitä paitsi Ander Saloselle syyksi luettawa että hän ajattelemattomuudessaan oli wäittänyt, että Justina Snellman ja Johan Nummila muka olisiwat, kuljettaessaan Kustaawa W:mäkeä Salosen torpasta Justiina Snellmanin asuntoon, pahoin pidelleet häntä, mutta ettei ole toteen näytetty Kustaawa Salosen lyönneillä ja iskuilla rääkänneen äitiään; siihen nähden ja samalla kun syytös wiimemainitussa osassa hyljätään, howioikeus, 2 §:n nojalla keis. asetuksessa marrask. 26 p:ltä 1866 taposta ilman kuoleman aikomusta y. m. sekä 1 §:n jälkimmäisen momentin mukaan samalta päiwältä, koskewa muun muassa wäärää ilmiantoa, harkitsee kohtuulliseksi tuomita Anders Salosen kihlakunnan oikeuden määrämällä tawalla sekä Kustaawa Salosen, jonka huolena äitinsä hoito etupäässä oli, puoleksitoista wuodeksi kuritushuoneesen. Mitä sitten syytökseen Johan Engblomia, Johan Lundqwistia, Henrik Johan Mattilaa ja Henrik Eskolaa wastaan tulee on howiokeus wahwistanut kihlakunnan oikeuden tuomion Lundqwistin, Eskolan ja Maitilan suhteen, mutta wapauttanut Johan Engblomin kaikesta edeswastauksesta asiassa, jota wastoin kaikissa muissa suhteissa on howioikeus wahwistanut kihlakunnan oikeuden päätöksen.
(Aura 18.03.1890 No 64)
- Kristin Lauharo -