Liedon kirkon vaiheita

Uutisia ja kirjoituksia Liedon kirkon korjaus- ja muutostöistä, jotka toteutettiin vuosina 1895 ja 1902.

Viime vuosisadan vaihteessa kirkko perinpohjin korjattiin. Lattia nostettiin ylemmäksi, tehtiin kokonaan uusi sisustus ja päätyyn rakennettiin tiilistä uusi kuorirakennus. Vanha, arvokas sisustus joutui suureksi osaksi Turun Historialliseen museoon. Tuo kirkon »suursiivous» on nykyään antanut paljon puheenaihetta. Niinpä eräillä tahoilla ei säästetä sanoja lietolaisten järjettömästä kirkonkorjauksesta puhuttaessa. Totuuden nimessä on kumminkin sanottava, että lietolaiset yleisesti olivatkin näitä korjauksia vastaan, mutta että papisto innokkaasti asiaa ajaessaan sai lopulta tahtonsa toteutetuksi.

- Frans Harald Posti -

(Turunmaa 28.06.1931 No 144)

Liedon kirkko 1800-luvun lopulla

Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallinen tutkijakunta poikkesi matkallaan kesällä v.1885 Liedossa. Tutkijakunta kertoi havainnoistaan seuraavasti:

Liedon kirkossa on runsaasti erittäinkin puuhun leikattuja pyhimyskuwia, myöskin sellaisten pyhimysten, joita esi-isämme arwattawasti jotensakin harwoin hartaudellansa kunnioittiwat, niinkuin P. Sigfridin ja P. Gertrudin. Tässä kirkossa on sekä suomen-, latinan- että ruotsinkielisiä inskriptioneja; ruotsinkieliset owat kaikki kelloissa ja kruunuissa olewat kirjoitukset. Liedon kirkon epäilemättä merkillisin muistomerkki on tähteet isonpuoleisesta, kauniilla ornamenteillä koristetusta, kalkkikiwestä tehdystä kastemaljasta katoliselta ajaltamme. Ylä osa jalkaa puuttuu.Kirkon wanhoissa holwimuureissa on niin pahoja halkeamia, että hywinkin jo näyttää olewan aika tyystin tarkastaa tuon wanhan rakennuksen kestäwäisyyttä.

(Uusi Suometar 04.09.1885 No 204)

Karl Oskar Mannström tuli kirkkoherraksi Lietoon toukokuussa 1893. Pitäjän papillinen toiminta oli ollut edellisvuosina melko heikkoa ja Mannström tarttui innokkaasti toimeen asian korjaamiseksi. Hän oli myös keskeinen henkilö seurakunnan kirkkorakennuksen uudistus- ja korjaushankkeen alkuun saattamisessa.

Liedon kirkkoa oli korjailtu sen olemassaolon aikana useita kertoja. 1800-luvun lopulla rakennuksen kunto herätti jälleen suurta huolta. Tammikuussa 1894 paikalle kutsuttiin Lääninarkkitehti antamaan asiasta oman arvionsa:

- Liedon seurakunnan kirkkoa on lääninarkkitehti käynyt tarkastamassa ja on lausunnossaan ehdottanut pikaista ja perinpohjaista korjausta.

(Sanomia Turusta 21.01.1894 No 17)

Kirkko lämpimäksi

Liedon kirkkoon hankittiin v. 1895 "lämmityslaitos" (kaksi kamiinaa), jotta kirkossa kävijöiden ei tarvitsisi talvella niin paljon palella.

Liedon uutisia.

T. k. 14 p:nä täällä pidetyssä kirkonkokouksessa päätettiin m. m. että kirkkoomme hankitaan kaksi isoa kamiinia lämmittämistä warten.

(Aura 16.12.1894 No 292)

- Lämmityslaitoksia Karjan ja Liedon kirkkoihin on tilattu Weljekset Friisein konepajasta Kalajoella, mikä konepaja ennen syyskuun kuluttua asettaa ne paikoilleen. Seurattawa esimerkki muillekin, jotka wielä kylmissä kirkoissa kulkewat.

(Uusi Suometar 23.07.1895 No 167)

Se on tietysti selvää, että kahdella kamiinalla ei suurta kirkkosalia kovemmilla pakkasilla lämpimäksi saatu. Liedon kirkon lämmityksestä kirjoitettiin myöhempinä aikoina mm. seuraavasti:

Istuimme toissa sunnuntaina Liedon kirkossa sananjulistusta kuulemassa ja hiukan palelimme. Kyllä kirkonvartija silloin tällöin tosin kulki rytisten ja kolisten heittämässä metrin koivuhalkoja kahden kamiinan pesään, mutta ne paloivat hirmuisen vedon ansiosta tuokiossa ja silloin taas kirkko kylmeni. Lisäksi ne vievät paljon parasta istumatilaa eivätkä ollenkaan kaunista kirkkoa. Eivä ne myös ollenkaan lämmitä kuoria, joka pakkasilmoilla on kuin kellari. Vielä ne kaminat syövät motin puita päivässä eivätkä silti saa paljon muuta aikaan kuin kirkon holvien nokeutumisen.

(Turunmaa 11.01.1939 NO 8)

Urkujen hankinta

Urkuja oli puuhailtu Liedon kirkkoon jo vuonna 1885, mutta hanke ei saanut silloin riittävää kannatusta. Kymmenen vuotta myöhemmin aika oli kypsä urkujen hankinnalle.

- Urkuja ollaan puuhassa Liedon kirkkoon. Kolmimiehinen komitea walittiin tekemään ehdotuksia minkämoiset urkujen tulee olla sekä mistä ne tilataan y. m. ja antamaan lausuntonsa, jos mahdollista ensi tulewalle kirkonkokoukselle. Komiteaan tuliwat walituiksi: pastori Söderman, kanttori Wirtanen ja lasten-opettaja Wallenius.

(Aura 30.01.1895 No 25)

- Uudet urut kirkkoonsa päätti Liedon seurakunta 17 p. Maaliskuuta pidetyssä kirkonkokouksessa heti tilata. Tehdyistä tarjouksista hywäksyttiin yksimielisesti hra B. A. Thulén tarjous, joten urut rakennetaan Kangasalan tunnetussa urkutehtaassa ja pystytetään kirkkoon ensi kesänä.

(Uusi Suometar 09.04.1895 No 82)

Urut rakennettiin kirkon länsipäädyn lehterille, joka vahvistettiin puupilareilla.

Muinaiskalut

- Messukasukat on Liedossa katsottu wanhan-aikuisiksi koska ei ole enää päätetty laittaa uusia eikä edes wanhoja paikata, waan sitte kun ne owat pidetyt ihan repaleiksi, heitetään ne nurkkaan muinaisjätteiden sekaan.

(Aura 30.01.1895 No 25)

Kertomusten mukaan, ennen kirkon korjausta kaikki irtonaiset esineet oli viety kirkosta kellotapuliin. Ylioppilaita kävi tuohon aikaan Liedossa kotiseutututkimusta tekemassä ja he kauhistuivat näkemäänsä.

Turun yliopiston historiallisen osakunnan retkiselostuksesta poimittua:

"Liedon kellotapulissa wallitsee sellainen sekasorto kuin juoppojoukossa tai taistelutantereella. Kaapit ja telineet makaawat maahan lyötyinä. Siinä makaa ristiinnaulitun kuwa kädet lewällään ja puoli tusinaa pyhiä miehiä hänen päällään. Siellä makaawat Paawali ja Maria wierekkäin, wanha, pitkäwartinen aateliswaakuna päänalaisenaan. Joku on saanut olkapäänsä tueksi patsaan, jota wasten horjuen lepää. Irtonaisia käsiä, jalkoja ja neniä on kaikkialla. Wanha kaappi pyhimyskuwineen on saanut rauhallisemman paikan seinän wieressä."

Hieman myöhemmin kävi ilmi, että kirkon vanhaa esineistöä ollaan siirtämässä toisaalle.

- Muinaiskaluja myyty. Liedon seurakunta päätti wiime kirkonkokouksessaan myydä kirkkoonsa kuuluneet muinaiskalut niinkuin weistokuwat, taulut, suuren kiwipadan, jota katoolisena aikana oli käytetty lasten kasteessa y m. arwokasta wanhaa kalua eräälle yksityiselle 30 markasta! Kun ottaa huomioon esineiden paljouden ja muinaistieteellisen arwon, niin ei woi pitää lietolaisten kauppaa perin edullisena ja muutenkin näyttää päätös olleen, liewimmin sanoen - jotenkin ajattelemattomasti tehty.

(Aura 23.05.1895 No 118)

Liedon kirkkoherran vastaus asiaan:

Erään Aura-lehdessä olleen uutisen johdosta, koskewa muinaismuisto-esineiden myyntiä Liedon kirkosta, saan ilmoittaa, että nämä esineet owat Tuomiokapitulin määräyksestä luowutetut Turun muinaismuisto-yhdistykselle ja että näitä käwi täältä noutamassa mainitun yhdistyksen asiamiehenä eräs muinaismuistokalujen keräilijä nimeltä Kustaa Aadolf Pettersson, joka siis ei tässä asiassa ole toiminut yksityisenä henkilönä, kuten mainitun uutisen kirjoittaja tahtoo uskotella.

Lieto, toukokuun 27 päiwänä 1895.

K. O. Mannström kirkkoherra

(Aura 29.05.1895 No 122)

Korjaustyöt v. 1895

Liedon kirkon korjaustyöt alkoivat alkukesällä 1895.

- Liedon kirkon korjaustyöt owat jo alkaneet. Lattiaa ylösajettaissa on tullut esiin suuri joukko wanhoja ruumiin jätteitä, joista muutamat owat erittäin hywin säilyneet. - Korjaustyöt tulewat jatkumaan suurimman osan suwea, jolla aikaa jumalanpalwelusta pidetään kansakoulussa.

(Aura 13.06.1895 No 134)

- Liedon kirkonkokous päätti t. k. 23 p:nä pitämässään kokouksessa rakennuttaa kirkkoon uuden katon sinkkipellistä. Kuten muistettanee, on Liedon kirkko jo muutamia wiikkoja ollut korjattawana sekä sisustettawana nykyajan waatimusten mukaiseksi.

- Löytö Liedon kirkkoa korjattaessa on kirkon permannon alta löydetty m. m. kultasormus, joka näöstä päättäen arwattawasti on useamman sadan wuoden wanha.

(Aura 28.06.1895 No 146)

Kirkon korjauksesta

Kirje Liedosta

Wiime suwena tehtiin wanhaan kirkkoomme m. m. uudet owet, joissa on saranat ja lukot, wiimeksimainitut harmiksi niille, jotka pakosta tai pakotta ennen jumalanpalweluksen loppua haluaisiwat ulkona käydä. Kirkonwartija näet wääntää enemmin käytetyn eli niin kutsutun wähän owen kirkon ajaksi lukkoon ja pistää awaimen taskuunsa. Eipäs silloin pääse muualta ulos kuin ison eli pääowen kautta ja kukapa sieltä tohtii mennä, kun se pappikin sitä niin pitkään katsoo ja koko seurakunta siihen huomionsa kiinnittää. Tämän uuden keinon awulla ehtä saadaan tarpeeton ulkona käynti ehkäistyä, waan se ei ole oikein että niin suuri kansajoukko kuin kirkossa tawallisesti on teljetään lukkojen taakse. Joskus woi tapahtua mikä hywänsä äkillinen häiriö, esim. tulipalon syttyessä ja silloin warmaankin syntyisi hirweä sekamelska. Jos kohta toinen, wähemmin käytetty owi onkin awoin, niin ei se estäisi kansaa hädän hetkenä hyökkäämästä sen owen luo, jota on tottunut käyttämään.

Kirkkoamme ruwettanee taas piakkoin uudestaan korjaamaan. Tällä kertaa ei tyydytä wähempään, kuin että kuoripääty rewitään alas ja ulkopuolelle tehdään uusi kuorirakennus. Tämä kauhea työ tehdään sillä perusteella että silloin saadaan lisää tilaa muutamalle kymmenelle hengelle.

Eikö sentään olisi parempi antaa wanhan harmaantuneen Pietarin pitää nahkansa eheänä, waikka sen sisuksia wähän uusitaankin. Niin paljon medän kuitenkin pitäisi kunnioittamaan wuosisatoja säilynyttä esi-isäimme perintöä ettei sen wanhuutensa juhlallista ulkomuotoa riistettäisi senlaiseksi, joka ei ole uutta eikä wanhaa sillä jos (niinkuin puheessa on ollut) pikkuisella kuorirakennuksella sitä jatketaan, niin siitä tulee niinkuin saapas, jossa on wanha wankka kantawuori mutta lampaannahkanen kärkilappu.

"Paarma"

(Aura 16.05.1896 No 53, 3-Päiv. Painos)

Senaatti vahvisti Liedon kirkon piirustukset ja kustannusarvion muutos- ja lisärakennustöihin heinäkuussa 1897.

Vuonna 1899 Liedon kirkosta vietiin taas vanhoja esineitä Turun museoon.

- Muinaismuistojen alalta. Muinaismuistoyhdistyksen asioitsija K. A. Pettersson on Turun tuomiokapitulin suostumuksella ostanut Liedon kirkossa säilytetyn hiekkakellon, kynttiläruunun, (johon sopii 20 kynttilää), sekä erään taulun, joka on tehty w. 1693 Tukholmassa pidetyn uskonpuhdistusjuhlan muistoksi, sekä myynyt ne Turun museoon.

(Uusi Aura 04.06.1899 No 127)

Kirkon laajennustyöt

Liedon kirkon laajennus- ja sisustustyöt kilpailutettiin elokuussa 1901.

Urakkahuutokaupalla, joka pidetään Liedon kirkon tykönä tuorstaina elokuun 1 p:nä kello 9 ap., tarjotaan wähimmän waatiwalle kirkon päättyyseen uuden kuorin tekeminen tiilistä sekä tämän että koko kirkon sisustaminen ja maalaaminen y. m.

Urakat, jotka owat tehtäwät wahwistettujen piirustusten mukaan kewätkesällä 1902, tarjotaan useassa eri muodossa, kuten esim. aineitten hankinnat, työt y. m. erikseen kuin myöskin kaikki yhdessä.

Huutajilta waaditaan luotettawa wakuus urakkaehtojen täyttämisestä ja ennakkomaksuista. Tarjoukset jätetään kirkonkokouksen hywäksyttäwäksi tai hyljättäwäksi. Lähempiä tietoja saadaan allekirjoittaneelta. Lieto, 18/7 01.

Toimikunnan puolesta Oskari Wuola.

(Uusi Aura 20.07.1901 No 166)

Urakoitsijaksi valittiin rakennusmestari D. A. Lönnroth Uudestakaupungista.

- Suuria urakkatöitä Liedossa. Liedon kirkon perinpohjaiset sisustus- ja korjaustyöt on kirkonkokous antanut rakennusmestari D. A. Lönnrothin suoritettawiksi Uudestakaupungista. Urakkasumma on 20,600 mk. Sama rakennusmestari sai myös tehdäkseen kirkon nurkkawahwikkeet 1,280 markan urakkasummasta.

(Uusi Aura 15.08.1901 No 188)

Täysin ilman ongelmia ei tämäkään hanke onnistunut.

- Tulipalo Uudessakaupungissa. Wiime sunnuntaita wastaan yöllä paloi Uudessakaupungissa puuseppä Hellmanin talo poroksi. Tulipalossa kuuluu myös turmeltuneen Liedon kirkon korjauspiirustukset ja walmiit weistotyöt. Mistä tuli on alkunsa saanut ja kuinka paljosta tawara oli wakuutettu, emme wielä tiedä.

(Uusi Aura 14.01.1902 No 10)

Huomioita kirkon rakennustyömaalta

Liedon kirkon korjaustöistä kirjoitettiin vuonna 1902 seuraavaan tapaan:

Arwokkaimpia muistoja menneiltä päiwiltä owat wanhat kirkkomme. Niissä on säilynyt piirteitä, jotka warsin walaisewasti kuwaawat muinaisia katsantotapoja sekä hengellisessä että maallisessa suhteessa. Senpä wuoksi onkin näiden wanhuusmuistojen säilymisestä pidetty tarkkaa huolta, jopa niin, ettei mitään muutoksia tai korjauksia saada niissä tehdä ilman että muinaistieteellinen toimikunta ensin on suunnitelmat tarkastanut ja mahdolliset tutkimukset kirkoissa tehnyt.

Paraillaan näkyy Liedon kirkko olewan jotenkin perinpohjaisen korjauksen alaisena. Parwet tehdään uudet, samoin saarnatuoli, lattia ja kuori, joka wiimeksimainittu rakennetaan tiilestä kokonaan uudestaan ulkonewaksi kirkon idänpuoleisesta päädystä. Niinikään on holweja korjattu ja uusia akkunoita tehty kirkon pohjoisseinälle, jossa ei niitä ennen ollenkaan ole ollut. Tämä korjaus on epäilemättä ollut tarpeen waatima, ja lienee piirustusten hywäksyminenkin tapahtunut asianmukaisessa järjestyksessä. Tuntuu kumminkin siltä, kun olisi tuo korjaus woinut tapahtua wähemmän poikkeamalla kirkon alkuperäisestä rakennustyylistä kuin mitä nyt on tapahtunut.

Tämä alkuaan goottilaistyylinen kirkko saa nim. nyt aiwan nykyismuotiset ikkunat, ja missä holweihin on koskettu, on niistäkin alkuperäinen tyyli kadonnut. Keskiaikaiset maalaukset kirkon katossa - niitä löytyy mahdollisesti myöskin seinissä - owat tulleet kalkituksella uudestaan siwellyiksi. Owatko maalaukset tulleet tätä ennen kopioiduiksi, ei ole kirjoittajan tiedossa, mutta niiden jälkiä katsellessa herää kysymys, eikö olisi woitu jättää niitä näkywiksi niinkuin on tehty moniaissa muissa kirkoissa. Yleensä luulisi wanhojen muotojen tällaisissa rakennuksissa saawan säilyä, milloin ei wälttämättömyys niitä muuttamaan waadi. Ollaanhan toisinaan walmiita suuremmoisiin uhrauksiin entisten muotojen palauttamiseksi, niin esim. mitä Turun tuomiokirkkoon tulee.

Muuten kertoi eräs paikkakuntalainen, että kirkon lattian alta oli ennen uuden lattian tekoa poistettu suuri joukko hautoja jätteineen. Lieneeköhän tämä tapahtunut kenenkään muinaistieteilijän saamatta niitä sitä ennen tutkia. Kertoja ei ainakaan tiennyt tutkijoita siellä silloin käyneen.

Matkailija.

(Sanomia Turusta 13.06.1902 No 134)

Uudistettu kirkko vihitään käyttöön

Liedon uudistettu kirkko vihittiin käyttöön Mikkelinpäivänä 1902.

- Kirkon wihkiminen.

Mikkelin päiwänä wihittiin Liedon seurakunnan kirkko tarkotukseensa, ollen se koko kesän laajennuksen, sisustuksen ja somistuksen alaisena.

- Ennen warsinaista jumalanpalwelusta klo 9 a.p. alettiin toimitus sikäläisen kirkkoköörin neliäänisesti esittämällä wirrestä 177 neljä ensimäistä wärssyä, jonka jälkeen nousi wastarakennettuun kuoriin prowasti Mannström ja piti waikuttawan wihkimäpuheen. Dawidin 84 salmin sanoja käyttäen tekstinä. Pukeen jälkeen laulettiin "Kaikki woipa Jumalamme".

Kirkko, n. s. kuorikirkkona, on uudessa asussaan erinomaisen kaunis. Erittäin uusi kuori, jonka käytännöllisyydestä edeltäpäin niin paljon lausuttiin arweluja, osoittaakin wallan toista walmiiksi tultua. On totta, että piirustuksista on poikettu siinä kohden, että kirkon ja kuorin wälinen aukko on tehty paljoa laajemmaksi alussa ajateltua ja että kuorin permannon suhteen on niinikään muutoksia tehty, joita rakennustoimikunnan puheenjohtaja on kuulunut saaneen tarmokkaastikin puuhata, ja niihin asianomaisia lupia hankkia, mutta nyt se tunnustettakoon, että tämä toimenpide on ollut wälttämätön ja suuresta merkityksestä, sillä näitten kautta on nimenomaan saatu erittäin hieno kaiku ja kuorista koko kirkkoon ja päinwastoin mitä sopusuhtaisin näköala.

Kirkon sisustuksessa on kauttaaltaan silmällä pidetty wanhaa stiiliä ja on sen sisustus yleensä waaleine wäreineen ja maalauksineen miellyttäwän yksinkertainen ja juhlallinen. Kun nyt wielä kuorin alttarikehykset saawat tehtailija L. Schnitt'in lahjoittaman taiteilija A. Edelfeltin maalaaman kallisarwoisen alttarttaulun, joka, kirkon muurauksien kosteutta peläten, asetetaan paikoilleen wasta ensi kewäänä, on mainittu alttari kokonaisuudessaan, kultauksineen, hienoine tummanpunaisine samettipeitteineen ja samanwärisine plyysitoppauksineen, arwokkaimpia.

Rakennuspiirustukset owat arkkitehti K. Aspin tekemät. Työn on suorittanut rakennusmestari D. A. Lönnroth Uudestakaupungista.

(Uusi Aura 14.10.1902 No 119)

Kirkon urut eivät valitettavasti olleet toimintakunnossa kirkon vihkiäisissä, mutta joulukuun alussa 1902 urut oli viimein saatu korjattua ja ne soivat jälleen Liedon kirkossa.

- Kirkkojuhla oli tawallan 1:sen adwentin jumalanpalwelus Liedon kirkossa. Uudestaan äänitetyt ja wiritetyt urut oliwat ensi kerran käytännössä usean kuukauden korjausajan jälkeen. Tämänwuotiset rippilapset pääsiwät ehtoolliselle. Erittäin paljo lisäsi juhlan ylewyyttä kirkkokööri, joka urkuri O. Wuolan johdolla esitti hosianna-hymnin, messut ja useita koraaleja.

(Uusi Aura 02.12.1902 No 280)

Liedon kirkon alttaritaulu

Alttaritaulun saapumista Liedon kirkkoon saatiin odottaa kirkon vihkiäisten (1902) jälkeen vielä yli kuusi vuotta, ja taulun maalarina oli lopulta Eero Järnefelt (1863 - 1937), aiemmin ilmoitetun Albert Edelfeltin (1854 - 1905) sijaan. Alttaritaulu asetettiin paikoilleen vuonna 1908.

Alttaritaulu Eero Järnefeltiltä.

Liedon seurakunnan kirkkoa warten on taitelija Eero Järnefelt maalannut alttaritaulun, joka on Yliopiston piirustussalissa (yliopistopihan perällä wasemmalla Aleksanterinkadulta tullessa) yleisön nähtäwänä kolmena päiwänä, tänään, maanantaina ja tiistaina, k:lo 11-4 päiwällä.

Mikäli muistamme, ei Järnefelt ole raamatullisen maalauksen alalla liikkunut sen jälkeen kuin hän maalasi tuon ihmeen kauniin alttaritaulunsa Jywäskylän kirkkoa warten, mutta jonka ahdasmielinen sowinnaisuus sieltä karkoitti naapuriseurakunnan kirkkoon, jonka kaunistuksena ja kunniana se nykyään on ja aina pysyy.

Nyt on hän luonut lietolaisille kirkonkaunistuksen, joka epäilemättä on ensimäisiä maassamme. Aiheena on ewankeliumin kertomus syntisestä waimosta, jonka fariseukset toiwat Jeesuksen eteen temppelin edustalle, huomauttaen Mooseksen käskeneen, että senkaltaiset owat kiwillä surmattawat. "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensin häntä kiwellä". Se waikutus, minkä nämät rakkauden ja wiisauden sanat ilkeämieliseen kiusaajajoukkoon tekiwät, on tässä taulussa kuwattuna: Jeesus walkoiseen waippaan werhottuna lempeänä ja sääliwänä, syntinen waimo häpään ja hengentuskan murtamana, kokoonlyhistyneenä hänen jalkojensa juuressa. Ja siinä wieressä itsekylläisyyttänsä, ehkä todellista inhoakin, uhmailewa ihmisjoukko, jonka keskeltä korotettu, kiwellä asestettu käsi näkyy herpoutuwan Jeesuksen personan ja hänen tuomionsa edessä.

Maisema talwinen, ilma kuulakka, jokin kiwinen aitaus ihmisryhmän takana ja aidan toisella puolen lehdetön kalju puu. Sommittelu sopusointuisassa yksinkertaisuudessaan kerrassaan waltaawa. Mitään yksityiskohtiin ulottuwaa etnografista tarkkuutta pukuihin, kaswonpiirteisiin y. m. nähden taiteilija ei ole yrittänytkään tawotella, eikä liioin mitään uudenaikaista, raamatullisessa maalauksessa niin yleisesti nykyaikaan tawattawaa realismia. Teos on itsenäisen taiteilijan omaperäinen taideluoma, johon taidetta rakastawan yleisön on syytä tutustua.

(Uusi Suometar 15.03.1908 No 63 A)

- Liedon kirkon alttaritaulu, joka äskettäin oli näytteillä täkäläisessä taidenäyttelyssä, pantiin eilen paikalleen Liedon kirkossa. Paikallepanoa walwomassa oli taulun maalaaja, taiteilija E. Järnefelt. Myöskin taulun lahjottaja, tehtailija L. Schnitt oli tilaisuudessa läsnä.

(Turun Sanomat 09.04.1908 No 979)

- Kristin Lauharo -