Miestappo metsästysretkellä

Torppari Frans Haapala Loukinaisten kylästä kuoli ampumahaavoihin metsästysretkellään Liedossa 26.10.1902. Kuolettava laukaus oli lähtenyt Littoisten tehtaan johtaja Louis Schnittin aseesta. Tapauksesta seurasi pitkä ja mielenkiintoinen oikeudenkäyntien sarja. Vastaajan huomattavan yhteiskunnallisen aseman vuoksi asiasta uutisoitiin silloin erittäin laajasti maamme sanomalehdissä.

Miestappo metsästysretkellä.

Wiime sunnuntaina aamupäiwällä lähtiwät torppari Frans Haapala Liedon pitäjän Loukinaisten kylästä, missä hänellä on torppa Heikki Heikkilän maalla, poikansa Frans Eemelin ja erään räätälin I. W. Kielon kanssa Loukinaisten kyläläisten metsiin jänisten ajoon ollen kaikilla pyssy mukana ja kolme koiraa.

Metsässä, jossa Haapala maanomistajilta oli saanut luwan metsästellä, oli samaan aikaan myös jäniksiä ampumassa Littoisten tehtaan isäntä Louis Schnitt mukanaan renkinsä M. Lehtonen. Kun hra Schnittillä ainakin ennen on ollut metsästysoikeus näillä alueilla, luuli hän itsellään olewan oikeuden karkottaa toiset pois. Sen wuoksi syntyi Haapalan ja hra Schnittin wälillä heti riita, kun seurueet tapasiwat toisensa. Riita meni niin pitkälle, että miehet tarttuiwat aseisiinsa, josta oli lopullinen seuraus, että isa Haapala jäi kuoliaana maahan makaamaan, poika Haapala sai haulipanoksen sääreensä ja hra Schnitt haulia olkapäähänsä.

Tapahtumasta on hra Schnitt Liedon piirin nimismiehelle kertonut seuraawaa:

Mainittuna aamupäiwänä klo 10 aikaan oli hra S. ja seuralaisensa kuulleet koiran haukuntaa ja useita laukauksia samasta metsästä, missä he oliwat. Hetken kuluttua oli eräs koirakin tullut näkywiin, jolloin hra S. otti sen kiinni ja päästi irti sen kaulawyön woidakseen siinä olleen nimilewyn ja werolipun johdolla saada selon, kuka wastoin kieltoa oli lähtenyt metsästämään näille maille, joilla hra S:llä oli metsästysoikeus. Koira sai sitte juosta matkoihinsa, mutta wähän ajan kuluttua tuli paikalle kaksi miestä, nim. torppari Frans Haapala ja hänen poikansa Frans Eemil.

Torppari waati takasin koiran kaulawyötä, jota hra S. ei kuitenkaan tahtonut antaa, jonka johdosta syntyi kinastus torpparin ja hra S:n wälillä. Hra S. renkinsä kanssa alkoi wetäytyä pois paikalta, mutta Haapala poikinensa seurasi perässä; kertoopa hra S. torpparin häntä tuupanneenkin ja lyöneen kahdesti pyssyn perällä päähän. Hra S. kielsi Haapalaa seuraamasta heitä ja uhkasi käyttää pyssyä, ellei muu auta. Kun hra S. nyt piti pyssyään ojennettuna Haapalaa kohden, oli tämä lyönyt pyssynperällä siihen käteen, joka piteli asetta, joka silloin laukesi satuttaen Haapalaa kylkeen. Hetken päästä waipui tämä maahan käskettyään wielä poikansa ampumaan hra S:tä. Poika tähtäsi kolme eri kertaa: kahdella ensi kerralla panos ei syttynyt, mutta kolmannella kerralla pyssy laukesi, jolloin muutamia haulia tunkeusi hra S:n oikapäähän. Kun poika Frans Eemil Haapala wielä sittekin ahdisti hra S:tä, laukasi tämä pyssynsä pojan sääriin ja meni sitte Ketola-nimiseen torppaan.

Räätäli Kielon kertomuksen mukaan oli hän Haapalaisten kanssa mennyt metsälle, koska tilanomistajat oliwat sanoneet, ettei hra Schnittillä enää ole metsästysoikeutta, waan saa Haapala wapaasti siellä käydä. Räätäli Kielo ei mennyt Haapalan mukana hra Schnittin luo, waan jäi syrjään, josta hän kyllä kuuli riidan, mutta ei nähnyt miten pyssy laukesi. Siitä taas, on poika Haapala kertonut, että kun hra Schnitt tähtäsi isää uhaten ampua, oli tämä koettanut pyssyn piipusta wetämällä saada sen pois hra Schnittin kädestä, jolloin pyssy oli lauennut ja haulit menneet Haapalan kylkeen. Torppari oli waipunut maahan istualleen ja siinä noin 10 minuutin kuluttua kuollut. Kostaakseen isän kuoleman oli Frans Eemil sitte ampunut hra Schnittiä kohden.

Tapaturman jälkeen ja kun hra Schnitt renkinsä kanssa oli mennyt Ketolan torppaan, saapui Kielo paikalle, jossa isä Haapala makasi jo kuolleena ja poika weti saapasta jalastaan. Saappaan warressa oli noin 60 haulinläpeä. Poika Haapala koetti ensin käwellä kotiin omin woimin, mutta täytyi lopulta turwautua räätäli Kielon apuun, joka toimitti hänet ensin kotiin ja sitte hewosella tänne lääninsairashuoneeseen, jossa haulit eilen otettiin hänen jalastaan. Kestänee wiikkokausia ennenkuin hänen monet haawansa paranewat.

Hra Schnitt wiipyi Ketolan torpassa iltapäiwään ja lähetti sieltä sanan kotiinsa, että kutsuttaisiin lääkäri Turusta paikalle siksi kuin hän saapuisi.

Torppari Haapala oli 50 wuoden ikäinen mies ja jätti jälkeensä waimon ja kolme lasta, joista nuorin on 14 wuotta. - Poika Frans Esmil on noin 19 wuoden ikäinen.

Sen jälkeen kuin ylläolewa jo oli kirjoitettu olemme wielä saaneet tilaisuuden täydentää ja oikaista niitä tietoja, joita nimismies I. H. Wirtanen oli saanut mm. hra Schnittin seuralaiselta kuski M. Lehtoselta. - Kun hra Schnitt oli saanut räätäll Kielon koiralta kaulawyön, aikoi hän sen kanssa poistua, koska luuli woiwansa saada kaulawyössä olleella nimilewyllä jo kiinni metsästysoikeuden rikkojat. Silloin tuliwat Haapalaiset esiin, joilla ennestäänkin on ollut rettelöitä hra Schnittin kanssa, ja waatiwat wyötä takasin ahdistellen poismenewiä tuuppimalla. Kun hra Schnitt sitte uhkasi käyttää asetta, elleiwät ahdistajat jätä häntä rauhaan, oli Haapala ruwennut antamaan pyssyn perästä ja yhdestä sellaksesta iskusta laukesi hra Schnittin pyssy, jolloin haulit tunkeutuiwat Haapalan wasempaan kylkeen, kylkiluitten wäliin. Kaatuessaan kehotti Haapala kiroillen poikaansa ampumaan hra Schnittiä, joka yhä waan wetäytyi pois päin. Wiisi tai kuusi kertaa yritti poika ampua, mutta waan yksi laukaus syttyi mennen oikeaan korwan alatse ja jättäen muutamia haulia olkapäähän. Silloin hra Schnitt ampui poikaa jalkaan tehdäkseen hänet kykenemättömäksi enää jatkamaan.

(Uusi Aura 28.10.1902 No 250)

Välikäräjät 3. - 4.12.1902

Onneton metsästysretki.

Kuten lukijat muistawat joutui torppari Frans August Haapala ja hänen poikansa Frans Emll Haapala Liedon pitäjän Loukinaisten kylästä metsässä Liedon ja Piikkiön pitäjän rajamailla wiime lokakuun 26 p:nä metsästysretkellä riitaan tehtailija Louis Schnittin kanssa Littoisten tehtaalta, jolloin riita päätyi kahakalla, jossa isä Haapala sai surmansa ja molemmat toiset osalliset haulipanoksen ruumiiseensa. - Kun kaikki asian koskewan alustawat tutkimukset nyt owat päättyneet ja asiakirjat saapuneet, otettiin asia eilen Liedon Maarian ym. pitäjien wälikäräjillä Suikkilan tilalla Maariassa.

Oikeuden puheenjohtajana oli Maskun tuomiokunnan tuomari laamaani O. Tammelin ja yleisenä syyttäjänä Liedon piirin nimismies I. H. Wirtanen. Saapuwilla oliwat asianomaisina wainajan leski Gustawa Serafia Haapala ja weli mylläri Juho Koskinen Juwan puustellista Euran kappelia. Asianomaisena ja osaksi wastaajana oli saapuwilla ja kuulusteltiin myös wainajan poika Frans Eemil Haapala sekä warsinaisena wastaajana tehtailija Louis Schnitt, joitten kummankin kahakassa saamat haawat jo owat parantuneet. - Leski Haapalaa ja hänen poikaansa awusti lakit. kand. Antti Mikkola ja hra Schnittiä lakit. kand. Ph. Suuronen Helsingistä.

Tutkintoa kesti pienillä wäliajoilla puolen päiwän ajoista iltaan saakka, mutta kun ei ehditty todistajia kuulla muuta kuin kaksi nim. toh. Aug Blomgren ja hra Schnittin seuralainen metsästysretkellä kuski Matti Lehtonen ja wielä 11 todistajaa oli jälellä, keskeytettiin istunto ja jatketaan sitä tänään samassa paikassa klo ½ 10 aamulla. Jätämme lähemmän kertomuksen asiasa seuraawaan numeroon.

(Uusi Aura 04.12.1902 No 282)

Haapala - Schnittin juttu.

Kuten eilen lyhyesti mainittiin on tämä surullinen ja suurta huomiota herättänyt juttu, joka syntyi erään metsästysretken johdosta Liedon ja Piikkiön pitäjäin rajamailla wiime lokak. 26 p:nä, ollut kahtena wiime päiwänä oikeuden tutkittawana wälikäräjillä Suikkilassa.

Jutun alkaessa wiime keskiwiikkona huomautti puheenjohtaja laamanni O. Tammelin aluksi asianomaisille, kuinka sanomattoman tärkeätä on näin tähdellisessä asiassa, että jokainen tarkasti punnitsee sanansa, kun todistuksia on niin perin wähän. Totuuden selwille saamiseksi on wälttämätöntä, että asian osallisten lausunnot owat niin täsmällisiä, ettei mitään ristiriitaisuuksia tai wäärinkäsityksiä niitten johdosta woi syntyä.

Sittemmin selitti puheenjohtaja poliisitutkinnon kulun yleisen syyttäjän nimismies I. H. Wirtasen kertomuksen mukaan.

Kun nimismies Wirtanen ensin oli kuwernöörille lyhyesti ilmottanut, että tehtailija Louis Schnitt lokak 26 p:nä k.lo 10 a.-p. tapaturmaisesti oli ampunut torppari Frans Haapalan, oli asianomainen piirilääkäri saanut määräyksen toimittaa laillisen ruumiinawauksen.

Tutkintopöytäkirjassa, jonka on allekirjoittanut w. t. piirilääkäri Lars Ringbom, ilmotetaan, että Frans Haapalan ruumiissa, joka on kookas ja wahwarakenteinen, ei ollut ulkonaisia wammoja mutta kuin yksi repeytynyt haawa wasemmassa kyljessä sekä wasemman käden alasyrjän iho ruskettunut ikäänkuin palamisesta. Sitäpaitsi oli wasemman käden ranteessa ja käsiwarressa pieniä naarmuja. Sisällinen tutkimus osotti, että mitään alkohoolta ei ruumiissa ollut. Wasemmalla puolella oli solisluu murtunut ja se iso haawa, joka ulkoa näkyi, ulottui wasemman keuhkon alapäähän ja sydämeen, joista löydettiin hauleja. Lääkäri todistaa että Haapala oli kuollut ammutusta haulipanoksesta, joka oli tullut aiwan wierestä, ja että silloin luultawasti hänen wasen kätensä oli ylhäällä ja laukaus oli kulkenut hänen kätensä alasyrjää pitkin. Todennäköisesti oli hän kuollut aiwan pian laukauksen jälkeen.

Nimismies Wirtasen toimittamasta poliisitutkianosta olemme ennen maininneet ja pääkohdat sen tuloksista kertoneet. Paitsi tutkimuspöytäkirjan jätti nimismies Wirtanen Röntgen-säteillä poika Frans Emil Haapalan säärestä otetun walokuwan oikeuteen.

Lääninsairaalan ylilääkäri Lennart Stråhle mainitsi Frans Emil Haapalan wammasta todistuksessaan, että wasemmassa sääressä ulko- ja takapuolella oli noin 50 läpeä. Sääri oli ajettunut. Useimmat haulit oliwat tunkeutuneet sääriluun läheisyyteen, mutta joitakuita oli myös polwiniwelessä. Lopullista lausuntoa sittä haitasta, mitä haawat wastaisuudessa woiwat tuottaa, ei wielä woi antaa.

Leski Gustawa Serafina Haapala kertoi, että miehensä, poikansa ja räätäli Kielo mainittuna sunnuntaina k:lo 8 aikaan lähtiwät metsälle kaikki ihan selwänä. Kolme koiraa oli heillä mukana, mutta eiwät ilmottaneet, mihin aikoiwat mennä. Ei tiennyt muuta tapauksesta, kuin että poika Emil k:lo 12 p:llä tuotiin kotiin. Emil ilmotti lyhyesti tapahtuman, jonka jälkeen Kielo lähti wiemään häntä lääninsairaalaan. Oli kuullut, että hra Schnitt monia wuosia oli kantanut wihaa hänen mies wainajataan wastaan ja luwannut ampua tämän metsässä.

Hra Schnitt kertoi, että hän k:lo 7 aamulla lähti miehensä kanssa hewosella metsään ja kuuli sieltä silloin neljä laukausta. Jätettyään hewosensa Ketolan torppaan kulkiwat he metsässä jalkasin ja kuuliwat wieraan koiran haukuntaa. Kun koira oli tullut näkywiin houkutteli hän sen luokseen ja käski miehensä ottaa sen kaulawyön. Tapasi sitte kolme miestä erään niityn toisella puolella, mutta kun näki, että ne oliwat rähisewällä päällä, kääntyi samaa tietä takasin. Mutta miehistä tuli kaksi kiroillen hänen perässään, jolloin hän pysähtyi ja kysyi, keitä he oliwat. Kiroten ja uhkaillen waatiwat miehet silloin koiran kaulawyötä takasin.

Isä Haapala rupesi kiertämään päästäkseen hänen taaksensa. Hän piti silloin ampuma-asetta kuwettaan wastaan puserettuna piippu wainajaa kohtaan ojennettuna. Kun isä yhä koetti kiertää, peräytyi wastaaja kiertoa estääkseen erästä isoa kuusta kohden. Sillon löi poika Haapala hänen oikeaan käteensä pyssynsä perällä, jolloin pyssy syystä tai toisesta laukesi joko siten että hana oli tullut ennen wedetyksi ylös ja sormi lyönnistä sattui liipasimeen tai että hana nousi suorastaan lyönnistä ja putosi patruunan nalliin taikka myös että hänen penkalonsa sattumalta oli hanassa ja tempasi sitä lyönnin waikutuksesta. Kun wastaaja sitte lähti wetäytymään pois sen wuoksi että poika Emil isänsä kehotuksesta walmistautui ampumaan ja pääsi noin 20 askelta paikalta, kuuli hän pyssyn hanan napsauksia takanaan ja sai myös samassa haulipanoksen wasempaan olkapäähänsä. Silloin kääntyi hän ympäri ja ampui poikaa sääreen, ettei tämä enempää häntä wainoisi.

Wastaajan pyssy on kaksipiippuinen haulikko Lancaster-mallia, jota ei woi pitää puoliwireessä ja joka ei laukee muuten jos ei liipasimesta wedä. Wastaajalla on metsästys oikeus ei ainoastaan siinä metsässä, missä onnettomuus tapahtui waan ympäristössäkin kaikkiaan noin 50 neliökilometrin laajuudella. Ei ollut uhannut eikä wihannut Haapalaa mutta kaksi wuotta takaperin oli kerran koettanut saada häntä kiinni, kun oli tawannut H:n salametsästyksestä. Ei ollut lyönyt ensin wainajaa, kuten potka Emil on wäittänyt, waan ehkä myöhemmin wainajan iskuja torjuessaan. Oli myös huutanut kuski Lehtosta apuun, mutta tämä ei ollut uskaltanut tulla.

Suullisen kertomuksen täydennykseksi antoi wastaaja laajan kirjallisen kertomuksen tapahtumasta ja wäitti lopuksi, että laukaus oli kokonaan hänen tahtomattaan wirinnyt ja pyysi päästä kokonaan wapautetuksi siitä edeswastauksesta, minkä laukaus oli aiheuttanut.

Oikeuden nähtäwäksi oli myös tuotu hra Schnittin metsästystakki, jonka wasemmassa olkapäässä siwulta, hiukan edestä oli nähtäwänä 13 à 14 haulin läpeä. Oikean käden käsineessä oli pieni haawa hauislihaksen kohdalla ja peukalossa isompi repeämä.

Poika Frans Emil Haapala kertoi lähteneensä isäwainaansa ja räätäli Kielon kanssa metsälle k:lo 8 aikaan aamulla. Kun tuliwat metsään, ampuiwat he ensin jäniksen Liedon puolella ns. Kahlojan metsässä. Kuultuaan Ketolan puolelta metsätorwen ääntä, läksiwät he Piikkiön puolelle rajaa. Täältä löysi koira taas jäniksen. joka lähti ajamaan Liedon puolelle, josta kuulut pyssyn pamaus. He wihelsiwät koiraa, mutta sitä ei kuulunut. Sen sijaan kuului puhetta "ammutaan se!" Lopulta koira kuitenkin tuli, mutta ilman kaulawyötä.

Miehet lähtiwät nyt katsomaan, kuka oli ottanut wyön. Isäwainaata ja häntä wastaan tuli nyt paruuna Schnitt, kowin kiroillen ja kysyi: "ketä te olette!". Haapalaiset waatiwat kaulawyötä takasin. Sitä ei annettu waan pisti hra S. uuden patrunnan pyssyynsä ja tuli isää wastaan pyssy ojennettuna. Tultuaan lähelle löi hra Schnitt isää pyssyn perällä johonkin pään puoleen. Kun isä sitte ojensi kätensä joko suistaakseen pyssyn pois tai tarttuakseen siihen kiinni, weti hra S. hanan ylös ja ampui selwästi häntä noin kyynärän matkan päästä isän kädestä. Kertoja lähti nyt juoksemaan pakoon Mustanalhon nittyä kohden, missä todistaja Kielo oli. Oli ehtinyt jonkun askelen sinne päin, kun hra S. ampui häntä sääreen, josta hän lankesi polwilleen. Tästä asennosta hän ampui hra S:ä kohden, kun tämä oli kääntynyt poispäin kuitenkin katsahtaen taaksensa olkansa yli. Sen jälkeen huusi Frans Emil Kieloa, joka tuli ja wei hänet Lähteenmäen torppaan ja sieltä kotiin ynnä wihdoin lääninsairaalaan.

Wihaa on metsästyksestä ollut monta wuotta ja oli S. usein kironnut heitä metsästyksestä ja luwannut ampua isän. Liedon puolella ei heillä ollut lupa metsästää muualla kuin Wankion yksinäistilan metsässä; mutta kyllä Piikkiön puolella.

Kysymykseen kuinka pitkä matka oli siitä, mistä Emil ampui hra S:iin, wastasi Emil että oli noin 15 à 20 askelta. Hra S. seisoi silloin wielä isän ruumiin wieressä. Kielsi kaiken, mitä hra S. oli kertonut lyömisestä tai ahdistamisesta, waan oli hän kaiken ajan siwulla. Sanoi ampuneensa hra S:tä, koska pelkäsi, että tämä ampusi wielä toisen kerran. - Isä oli kohta kaatunut, kun laukaus sattui häneen.

Lakit. kand. Suuronen jätti oikeudelle kaksi wälikirjaa, jotka todistiwat, että tilalliset Otto Kummala, Antti Moisio, Moision yli- ja alitalo. Juho Ketola, Kustaa Ketola ja Kalle Taatila oliwat w:na 1895 10 wuodeksi luowuttaneet metsästysoikeuden hra Schnittille sulkemalla pois muut metsästäjät paitsi että metsäin omistajat ja niitten lapset saawat pyytää kettuja ja wahinkolintuja.

Sitäpaitsi jätti asiamies oikeudelle toht. Aug. Blomgrenin antaman todistuksen, jonka mukaan hra Schnittin päässä kysymyksessä olewan sunnuntain iltapuolella oli kuhmo ja weristynyt paikka. Oikean käden peukalossa ja hauislihaksessa oli pieniä haawoja. Wasemmassa olkapäässä oli haulia ammuttuina siwulta ja hiukan edestäpäin.

Todistajiksi oli yleinen syyttäjä haastanut kuski Matti Lehtosen, räätäli Juho Werner Kielon, tilallisen poika Feeliks Ketolan, renki Kustaa Nokkalan ja poliisikonstaapeli Hemming Seweri Blomin, wastaaja taas kaupp. G. Afr. Ullnerin, seppä Karl Österlundin, isannöisijä Karl Dammertin, kapteeni B. von Rehausenin, kaupp. Alb. Lundelinin, kapt. R. Wibergn, asemestari K. F. Widemanin, tilallisen Otto Kummalan ja toht. Aug. Blomgrenin.

Toht. Aug. Blomgren huomautti, että haulit ja luodit sisään mennessään tekewät pienemmän reijän kuin ulos tullessaan, jolloin ne repiwät enemmän. Sama on laita ihmisruumiin. Piti todennäköisenä, että haawa S:n peukalon hauislihaksessa on syntynyt pyssyssä löytywästä raudasta, jolla piiput wäännetään auki. Peukalon päällispuolella olewa haawa on syntynyt joko niin, että hana on matkaan saattanut sen, kun pyssy lauetessa löi takasin taikka ehkä lyönnistä jollakin aseella peukaloon. Piti luonnollisimpana jälkimäisen otaksumisen. Jos taas se olisi takasin töyttäämisestä syntynyt, oli selwä, että pyssy oli waromattomuudesta lauennut, sillä wahvana metsämiehenä ei S. olisi sillä tawalla pitänyt pyssystä kiinni, jos tiesi, että se laukesi. - Tehdyn kysymyksen johdosta todisti, että kädessä, olkapäässä ja pääkallossa olleet haawat oliwat aiwan tuoreet, samana päiwänä saedut.

Kun todistaja Matti Lehtonen kutsuttiin sisään pyysi leski ja poika Haapalan asiamies lakit. kand. Antti Mikola, että todistajan pelokkaaseen tuonteeseen katsoen ja myös siihen nähden, että hän on hra S:n palweluksessa, häntä kuulusteltaisiin erillään hra Schnittistä kuten O. K:n 17 luwun 22 §:ssä wiitataan ja käski oikeus suostuen kand. Mikkolan pyyntöön hra Schnittin poistumaan Matti Lehtosen todistuksen ajaksi.

Sisään kutsuttuna todisti Lehtonen, että hän puheenaolewana sunnuntaiaamuna klo 7 aikaan hra Schnittin seurassa lähti hewosella metsästämään ja ajoiwat ensin Ketolaan, jonne jättiwät hewosensa. Kappaleen aika metsässä käweltyään kuuli tod. oudon koiran haukkuwan sekä wähän sen jälkeen neljä laukausta. Hra S. huusi metsään "kuka siellä ampuu minun metsässäni?", mutta ei saanut mitään wastausta. Sitte kutsui hra S. tod. luokseen. Samassa tuli jänis näkyviin, jonka hra S. ampui. Ajohaukuntaa ei kuulunut, mutta wähän jäleenpäin tuli esiin koira, jonka tod. huomasi olewan hywin räätäli Kielon koiran näköinen. S. wietteli tämän koiran luokseen ja omi siltä kaulawyön antaen wyön todistajalle, joka sen pisti taskuunsa. Mukawuuden wuoksi otti tod. kumminkin taas wyön taskustaan ja sitoi jäniksen siihen, että olisi helpompi kantaa. Hra S:n käskystä muutti hän wielä jäniksen wyössä niin, että sen pää riippui alaspäin, että weri wuotaisi pois.

Sitte meni tod. isäntineen wiistoon alaspäin Mustanalhon niitylle päin. Wähän kuljettuaan näki tod. 3 miestä eräällä metsätöyräällä niityn toisella puolen, jolloin seisahduttiin. S. lausui "ne on warmaan Haapalan miehiä". Tod. myönsi samoin luulewansa. He käänsiwät ympäri ja silloin kuului miesten luota huutoja "mitä wasten otit halspannan, tuo se takaisin tänne". Tod. ynnä hra S. kulkiwat samaa tietä takaisin. Miesten joukosta lähti nyt kaksi miestä heidän perässään. Wähän aikaan ei tod. nähnyt miehiä, mutta sitte tuliwat ne näkywiin kulkien aika wauhtia nummea ylös heitä kohden ja tod. tunsi silloin miehet wainajaksi ja hänen pojakseen, jotka kiroten huusiwat: "mitä p-ttä sinä sitä kautapantaa weit!" S. astui silloin tieltä pois hiukan winoon kysyen "ketä te olette?" Miehet wastasiwat kirouksilla. Tod. kysyt S:ltä, "annetaanko halspanta pois?" johon S. wastasi "ei!" ollen todistajan ja S:n wäliä nyt kymmenkunta askelta.

Haapalaiset tuliwat yhä lähemmäksi hra S:tä, joka huusi pitäen pyssyä siwulla kädessään piippu alaspäin "älkää tulko, minä ammun!", johon wainaja wastasi "et sinä p- mitään ammu!" Wainaja lähti nyt kiertämään ikäänkuin olisi tahtonut päästä S:n taka, mutta tämä peräytyi sitä mukaa. Nyt laski tod. jäniksen maahan ja rupesi päästämään kaulawyötä irti ajatellen, että jos Haapalan miehet tulewat hänen kimppuunsa, niin heittää hän kaulawyön helle päästäkseen pakoon. Katsahtaessaan tästä miehiin näki hän kaikkien kolmen pyssyt ylhäällä pystyssä ja piiput kalisiwat, josta tod. luuli woiwansa päättää, että piipuilla lyötiin ja wäisteltiin tosten iskuja. Poika Eemil piti omaa pyssyänsä kaksin käsin piipusta kiinni ja kurotti sen perällä lyödäkseen S:iä. Wainaja seisoi silloin Eemelin oikealla puolella. Tod. ei huomannut, millä lailla isä Haapala piti pyssyään, mutta otaksui, että tämäkin oli lyöntihommissa, koska piiput kalisiwat. Kirouksia kuului koko ajan kahakoitsijain keskeltä tod:n kuitenkaan woimatta sanoa, kuka enin kiroili.

Kun tätä menoa oli kestänyt noin pari minuuttia, läksi tod. pakoon. Hän kuuli hra S:n useat kerrat hädissään huutawan "Matti", "Matti". Pienen matkan mentyään kuuli hän pyssyn pamauksen. Kun S. taas huusi "Matti!", huusi tod. wastaan "täällä minä olen". Wähän ajan perästä kuului taas pamaus, mutta muuta ei tod. kuullut, koska juoksi Ketolan taloon, johon myös hra S. tuli perässä noin 10 min. kuluttua ilman lakkia, pää werissä.

S. käski todistajan panna hewosen eteen ja toimittamaan nimismiehen paikalle. mutta sitte lupasi kuitenkin Ketolan poika Feeliks mennä nimismiestä hakemaan, kun S:n hwonen wielä oli märkä. Sen sijaan käski S. tod. ja mutta miehiä menemään katsomaan, oliko jonkun käynyt niin huonosti, että tarwittiin lääkäri apua, mutta kukaan ei uskoltanut mennä. Piti myös mennä Haapalan torppaan katsomaan, oliwatko miehet tulleet kotiin, mutta sinnekään asti ei tod. uskaltanut mennä, waan jäi lähitorppaan. Ei huomannut latasiko S. pyssynsä jäniksen ammuttuaan eikä perästäkään päin. Kun tod. nimismiehen kanssa meni noutamaan wainajan ruumista, oli se hiukan ylempänä temmellyspaikasta siihen suuntaan, mihin S. peräytyi, josta tod. päätti, että taisteluryhmä oli wetäytynyt siihen suuntaan. Ruumis oli maassa suullaan, hiukan koukussa. Ei katsonut lähemmin, oliko kaswoissa loukkaantumisen merkkejä.

Kotomatkalla Ketolasta ei S. puhunut todistajalle muuta tapausesta kuin kerran wirkahtaen "Ohhoh, Matti, tämä oli huono reissu" ja taas eräässä paikassa, jossa tie oli kowin paha, että sattuu olkapäähän. Muita keskusteluja ei ollut ennenkuin tod. kutsuttiin nimismiehen luo kamariin kuulusteltawaksi.

Tuorstaina kuulusteltiin ensin räätäli Juho Werner Kielo, joka kertoi pääasiassa seuraawaa:

Todistaja lähti aamulla klo 6 aikaan metsästämään Haapalaisten kanssa Suopohjan metsään, joka on Liedon puolella. Kun jo oli päiwä, kuului torwen ääni Ketolasta päin. Koirat saiwat ajoa, ammuniin useita kertoja. Sitte kuuli metsästä kysyttäwän "ketä siellä on", johon tod:n seurueesta wastattiin "mitä huudatte". Wainaja oli ihmisten lähetessä sanonut "ehkä poistutaan, joku on kai saanut metsästysoikeuden täksi pyhäksi". Seura poistui jonkun matkan, jolloin isä Haapala sanoi, että nyt ollaan jo Piikkiön puolella. Yksi koirista jäi metsään ja tod. kuuli, että koira sai ajoa ajaen otusta pois päin. Sitte kuului laukaus metsästä ja kun koira wiipyi, ajateltiin, ehkä wieras seurue ampui koiran. Lopulta tuli koira näkywiin, jonka Haapalaiset tunsiwat S:n koiraksi ja kohta sen perässä tod:n koira ilman kaulawyötä.

Tod:n seurueesta ruwettiin huutamaan, kuka on ottanut kaulawyön ja toiselta puolen huudettiin "ketä te olette?" ja samallaisia huutoja sitte jatketiin. Wähä tätä ennen oli myös metsästä kuulunut puhetta koiran ampumisesta. Sitte nosti jompikumpi Haapalan miehistä puheen, että pitäisi mennä ottamaan pois kaulawyö. Ensin päätti Haapala laskea pyssynsä pois, mutta otti sen sitte kumminkin mukaansa. Wainaja jätti tod:n haltuun laukkunsa, jossa oli jänis, sekä kolme koiraansa ja lähti Eemelin kanssa nittyn yli sitä synkkää kuusimetsää kohden, josta ääniä oli kuulunut, ylös mäkeä päin. Heidän noustessaan mäkeä kuului yhä ääniä, "antakaa se halspanta pois" ja wastapuolelta taas "ketä te olette" ja oli tod. nyt tämän äänen tuntenut hra S:n ääneksi. Ei muista kiroiltiinko, mutta kiiwaasti muuten puhuttiin. Kun oli kuullut hra S:n äänen "tämä on minun metsäni", niin ei kulunut minuuttiakaan, kun kuului pyssyn pamaus; pieni hetki, ei ehkä minuuttiakaan sen jälkeen kuului toinen laukaus ja sitte aiwan perässä kolmas. Toisen ja kolmannen pamauksen wälillä oli wain niin lyhyt aika, kun tarwitaan siihen, kun toinen ampuu niin toinen juuri parahiksi ehtii tähtämään ja laukasemaan.

Sitte rupesi tod. kuulemaan, kuinka Eemil huusi todistajaa nimeltä useita kertoja. Tod. lähti yli niityn sinne päin ja ku näki Eemelin sanoi tämä "se ampui isän". Matkallaan wiipyi korkeintaan 10 min. Eemil, joka istui maassa jollain esineellä saapas pois wasemmasta jalasta ja pohje weressä, kertoi myös todistajalle, että S. koetti lyödä isää pyssyllä, jolloin isä taas oli yrittänyt tarttua pyssyyn kiinni, mutta S. wetäytyi wähän taaksepäin, ettei saanut kiinni. Sitte pyssy laukesi. Sitte se ampui myös minua, wirkkoi Eemil. Kun tod. kummasteli, että kuuli kolme pamausta, niin E kertoi, että kun hän oli poistumassa paikalta, ampui S. häntä sääreen, jolloin hän lankesi polwilleen ja kun hän huomasi, ettei S. lähde pois paikalta, niin hän ampui, koska peikäsi, että S. wielä ampuisi, koska hän tarkasteli pyssyään. E myös kertoi, että S. wähän ennen ryhtymistä oli pannut patruunan toiseen pyssyn piippuun. Wainajan kaswoissa ei huomannut tuhoja eikä haawoja. Oli wielä hiukan hengissä, koska rinta korahteli. Takin hia sawusi hiukan. Ei ollut kuullut hätähuutoja eikä muitakaan huutoja kahakkapaikalta, waikka kuunteli jotenkin tarkkaan.

Hra Schnittin asiamies lakit. kand. Suuronen huomautti, että tod. yleensä on laskenut aikamäärät liian lyhyiksi, sillä esim. metsänrinteestä niityn yli, aidan yli ja wiidakon läpi ei tod. woinut kahakkapoikalle ehtiä 10 minuutissa.

- Wainajasta ei tod. kysyttäessä sanonut tietäwänsä muuta kuin että oli sopuisa mies. Sitte kuulusteltiin todistajat Matti Lehtonen ja Juho Kielo wastatusten. Hra S:n hätähuudon suhteen pysyi kumpikin entisessä lausunnossa. Wälimatka arweltiin Lehtosesta olleen 50 syltä ja Kielosta 400 askelta kahakkapaikalle.

Poika Eemelin pyssystä kertoi tod Kielo, että se jo aamulla oli ollut pahasti särössä ja putosi reestä taas kotiin tultaessa. Lisäsi wielä E:n lausuneen taputurmapaikalla, että ei olisi uskonut S:n ampuwan isää, waikka näki, että S. useaan kertaan weti pyssynsä hanaa ylös ja laski taas alas.

Asiamies Suuronen luuli, että kolmas laukaus ei ollut Eemelin waan Schnittin, koska ei woinut otaksua, että E. heti haawan saatuaan ja maahan wajottuaan olisi kyennyt ampumaan niin pian kuin tod. Kielo sanoi kolmannen laukauksen kuulleensa.

Asiam. Mikkola huomautti tähän, että juuri saatu haawa ei wielä tuota tuskaa, waan tuntuu jonkinlaiselta näpäykseltä.

Poika Eemil selitti asiamies Suurosen kysymyksen johdosta, kuinka on mahdollista niin pian polwillaan kääntyä ja ampua, että hän ei mennytkään aiwan polwilleen, waan oli polwi hiukan notkistunut. - Wähän ajan perästä myönsi, että polwensa taipui alaspäin, mutta ei tiedä, koskiko aiwan maahan.

Wielä huomautti asiamies Suuronen, että E. edellisenä päiwänä oli kertonut laukauksesta huumaantuneensa, niin että S. ehti poistua noin 50 askelta ennenkuin E. ehti ampua.

Talollisen poika Feliks Ketola ja renki Kustaa Nokkala oliwat olleet nimismiehen kanssa ruumista noutamassa ja selittiwät temmellyspaikan laatua, ruumin asentoa samaan tapaan kuin nimismiehen kertomuksessa. Edellinen oli huhuna wainajasta kuullut, että hän oli pahanluontoinen.

Poliisi Seweri Blom oli leikkauksessa ollut läsnä eikä huomannut muita ulkonaisia wammoja kuin haawan kyljessä. Kertoi muuten, että kun oli haastamassa Eemeliä käräjiin, oli tämä kertonut, että owat hänen sairaalassa ollessaan pudottaneet hänen pyssynsä seinältä, koska tukki oli tullut pahemmaksi.

Asiamies Suuronen huomautti, että pyssyn tukin särkymisestä on E. antanut kolme eri selitystä.

Asiamies Mikkola luuli kaikkien selitysten woiwan sopia yhteen.

Tod. Blom wielä, että hän uuden metsästyslain johdosta oli hra Schnittin puolesta käynyt kaikilta ympäristön tilallisilta kysymässä, onko wälikirja metästysoikeudesta wielä woimassa. Kaikki muut suostuiwat ilman ehtoja paitsi agr. K Setälä Loukinaisten kylästä eräällä ehdolla.

Sittemmin kuulusteltiin wielä todistajina kaupp. G. A fr. Ullner ja isännönsijä K. Dammert, jotka samana sunnuntaina oliwat Piikkön puolella metsästämässä noin 2 km. temmellyspaikasta. Hra Ullner kertoi kuulleensa laukauksia ja rähinää sieltä päin, missä onnettomuus oli tapahtunut ja tuntui hänestä kuin jotakuta olisi ahdistettu. Laukausten jälkeen rähinä päättyi.

Aseitten tuntijoina esiintyiwät kapt. V. von Rehausen ja aseseppä K. F. Wideman. Seppä Karl Österlurd Lähteenmäen torpassa kertoi, mitä tiesi onnettomuuden jälkitapahtumista. Kaupp. Alb. Lundelin ja kapt. R. Wiberg oliwat toimittaneet koeammunnan poika Eemelin ja hra Schnittin pyssyillä. Tilallinen Otto Kummala todisti, että hra Schnitt oli w:na 1895 10 wuodeksi wuokrannut metsästysoikeuden hänen maillaan ja maksanut siitä.

Kun todistajain kuulustelu oli loppunut pyysi yl. syyttäjä lykkäystä woidakseen tuoda lopullisen lääkärin lausunnon hra S:n ja poika E:n saamain wammain mahdollisista jälkseurauksista y. m. lähempiä tietoja itse paikalta.

Asiamies Suuronen teki lopulliset johtopäätökset kirjallisessa lausunnossa, jossa wäitti onnettomuuden tapausta tapaturmaksi, johon oli syynä se hätä, mihin päämiehensä oli joutunut itseään puolustaessaan. Ei kuitenkaan wastustanut lykkäystä.

Asiamies Mikkola pyysi lykkäystä ja ehdotti, että oikeus itse tai asiantuntijain kautta hankkisi seikkaperäisen selon itse temmellyspaikasta.

Antamassaan wälipäätöksessä, joka julkaistin neljänneksen yli klo 8 illalla, lykkäsi oikeus jutun enemmän käsittelyn ensi tammik. 21 p:ään klo 10 aamulla alkawaan oikeuden istuntoon, jolloin yl. syyttäjän tulee hankkia kuski Lehtosen ja räätäli Kielon läsnäollessa tehdyn paikallistutkimuksen selwitys ja piirustus sekä lopullinen lääkärintodistus Schittin ja Eemil Haapalan wammain mahdollisista seurauksista.

Hra Schnittin ja Eemil Haapalan tulee itsekohtaisesti tuomisen uhalla olla saapuwilla sekä todistajat Lehtonen ja Kielo 40 mk sakon uhalla.

(Uusi Aura 05.12.1902 No 283 A)

Karl Louis Schnitt (1860 - 1929) toimi isänsä kuoleman jälkeen (1899) Littoisten tehtaan johtajana, kunnes hän kumppaneineen myi tehtaan uusille omistajille v. 1917. Louis Schnitt oli viimeinen ns. "tehtaan patruuna" Littoisissa. Aikalaisten kertomusten mukaan Louis oli hieman erikoislaatuinen persoonallisuus. Hän oli luonteeltaan hyvin vilkas ja tulinen, mutta myös erittäin ahkera ja työlleen omistautunut.

Välikäräjät 21. - 22.1.1903

Haapala Schnittin juttu oli eilen taasen esillä Maarian y. m. pitäjien käräjäkunnan wälikäräjillä Suikkilan käräjätalossa Maariassa. Oikeuden puheenjohtajana oli tälläkin kerralla laamanni O. Tammelin ja oliwat saapuwilla asianomaisina tehtaan isännöitsijä Louis Schnitt ja torppari Frans August Haapala-wainajan poika Frans Eemeli Haapala lakit. kand. Antti Mikkolan awustamana. Hra Schnittin entinen asiamies lakit. kand. Ph. Suuronen ilmotettiin yöllä t. k. 20 p:ää wastaan ankarasti sairastuneen ja esiintyi hra Schnittin oikeudenkäyntiapulaisena hänen sijastaan nyt lakit. kand. Otto Hyyryläinen Helsingistä. Haapala-wainaan leski ja weli eiwät olleet saapuwilla. Yleisenä syyttäjänä oli paikalla Liedon piirin nimismies I. H. Wirtanen.

Jutun käsittely alkoi klo ½ 12 p:llä ja kesti päiwällisloma poisluettuna yhdeksän tuntia, jolloin todistajain kuulustelu keskeytettiin täksi päiwäksi.

Koska lienee sopiwin ottaa todistajain lausunnot yhteen jaksoon, kerromme niistä tarkemmin seuraawassa numerossa.

Wiime istunnossa annetun wälipäätöksen mukaan oli tähän istuntoon nimismies Wirtasen toimesta hankittu poika Frans Eemeli Haapalan saappaat, jotka hänellä oli jalassa tuona sunnuntai aamuna lokak. 26 p:nä, jolloin mm. hän sai hauliparwen sääreensä, toht. Aug. Blomgrenin lopullinen lausunto isännötsijä Schnittin wammoista ja sairashuoneenlääkäri K. V. Nybergin samallainen todistus poika Frans Eemeli Haapalan haawoista ynnä lopuksi tapahtumapaikasta ja siinä olleitten esineitten ja merkkipaikkain asemasta tehty kartta sekä pari pienempää kuulustelupöytäkirjaa.

Hra Schnittin toimesta jätettiin oikeuden nähtäwäksi useita tapahtumapaikkaa walaisewia walokuwia.

Poika Eemelin pitkäwartisista saappaista merkittiin pöytäkirjaan, että hauliparwi oli mennyt wasemman saapaswarren läpi wähäa alapuolelle wea siwulta ja hiukan takaapäin. Eläwämmän ja tarkemman selon saamiseksi haulien suunnasta pantiin poika Eemeli wetämään saapas jalkaansa. Haulinläwet - ainakin 45 luwultaan - oliwat sellaisen alan piirissä, jonka halkasija on 15 cm.

Toht. Blomgren mainitsi todistuksessaan, että hra Schnittin wammat hänen nähdäkseen nyt owat täydellisesti parantuneet eiwätkä toiwottawasti tuota hankaluuksia tulewaisuudessa. Kuitenkin tahtoi hän warowaisuuden wuoksi mainita, että tärähdykset, jotka pääkallo saa, woiwat wuosikausien perästä tuottaa seurauksia aiwoihin.

Toht. Nyberg ilmoitti, että Frans Semeli Haapalan haawat, joita sairashuoneessa oli hoidettu, myös owat täydellisesti parantuneet eiwätkä tuottane wastaisuudessa mitään haittaa. Kuitenkin walittaa poika wielä polwea taiwuttaessaan tuntewansa kipua, mikä haawain luonteeseen katsoen on luonnollistakin.

Nimismies Wirtasen tapahtumapaikasta tekemä kartta, jossa merkillisemmät esineet ja kohdat oliwat ilmotetut, oli skaalassa 1: 200 eli siis ½ sm. wastaten 1 mtr. luonnossa. Kartan mukana seurasi kertomus siitä paikallisesta tuikimuksesta, minkä hra Wirtanen oli toimittanut jouluk. 10 p:nä, jolloin myös tärkeimmät etäisyydet mitattiin. Tutkimuksessa oliwat olleet saapuwlla isännöitsijä Schnitt, poika Frans Eemeli Haapala, kuski Matti Lehtonen, räätäli Werner Kielo, poliisi Seweri Blom, tilallisen pojat Feeliks Ketola ja Kustaa Nokkala, hrat G. Alfr. Ullner ja Pikander ynnä lakit. kandidaatit Ph. Suuronen ja Antti Mikkola.

Erityisessä poliisitutkinnossa, jonka pöytäkirja jätettiin oikeudelle, oli nimismies Wirtanen kuulustellui lukkarin poika Kaarle Wirtasta, joka tapahtuman jälkeisenä maanantaina eli lokak. 27 p:nä oli uteliaisuudesta mennyt Kummalan metsään temmellyspaikkaa hakemaan ja löytänyt läheiseltä tieltä kaksi tyhjää haulipyssyn patruunaa ja luuli yleinen syyttäjä, että ne oliwat hra Schnittin käyttämiä.

Hra Schnitt ilmotti, ettei wielä woinut patruunista mitään sanoa, koska ei ollut nähnyt niitä, sillä nimismies Wirtanen oli antanut löytäjän ne pitää hallussaan.

Niistä walokuwista, jotka hra Schnitt oli antanut metsästä ja tapahtumapaikasta hra Carl Schoultzin ottaa, liitettiin asiakirjoihin kaksi, joista toinen näytti paikan, missä hra Schnitt oman kertomuksensa mukaan oli tappelun alkaessa ja toinen sen aseman, missä hra Schnitt ja poika Frans Eemeli Haapala hra S:n wäitteen mukaan oliwat laukauksia waihtaessaan.

Pöytäkirjaan wielä merkittiin hra Schnittin pyynnöstä, että yleinen syyttäjä myöntää, että wainajan pyssy löydettiin aiwan paljon puhutun tallatun paikan syrjästä eikä wainajan ruumiin wierestä, johon käsitykseen woisi tulla tod. Kielon lausunnosta.

Todistajia oli kaikkiaan kolmattakymmentä, joista suurin osa uusia.

Keskeyttäen niitten kuulustelun k:lo ½ 9 illalla antoi oikeus wälipäätöksen. jonka mukaan jutun käsittely akaa tänään k:lo ½ 10 a. p., johon asianomaisten tulee edelleen saapua tuomisen uhalla ja todistajat 20 mk. sakon uhalla paitsi muutamia, joitten katsottiin jo antaneen lopullisen todistuksensa.

(Uusi Aura 22.01.1903 No 17)

Haapala Schnittin juttu.

Kuten eilen lyhyesti mainitsimme oli wiime lokak. 26 p:nä Liedon metsässä sattunut onneton kahakka tehtaan isännöitsijä Louis Schnittin ja torppari Frans Angust Haapalan ynnä tämän pojan Frans Eemelin wälillä keskiwiikkona ja eilen jälleen esillä wälikäräjillä Suikkilan käräjätalossa.

Kun alustawat toimet oli saatu loppuun suoritetuiksi alkoi keskiwiikkona todistajain kuulustelu, joka kesti keskiwiikkoiltaan k:lo ½ 9 ja jatkui eilen k:lo ½ 10:stä a.-p. päiwällisaikaan saakka. Lehtemme rajoitettu tila pakottaa meidät todistajain lausunnoista, joista yleensä ei sanottawasti mitään uutta enää tullut ilmi, kertomaan wain pääkohdat.

Kuski Matti Lehtonen huomautti edelleen siitä kysyttäessä, että molemmat laukaukset, mitkä hän kahakkapaikalta kuuli, tuntuiwat tulewan melkein yltä etäältä, waikka hän oli juossut poispäin, josta päätti, että ampujat tuliwat samaan suuntaan kuin hänkin kulki.

Haapalaisten asiamies lakit. kand. Mikkola piti Lehtosen todistusta epäiltäwänä, koska todistaja oli ollut niin hätääntynyt, ettei esim. kuullut muuta kuin kaksi laukausta.

Hra Schuittin asiamies lakit. kand. Hyyryläinen huomautti tähän, että pelko luultawasti juuri oli syynä siihen, ettei tod. erottanut kolmatta laukausta toisesta, ne kun tuliwat aiwan peräkkäin.

Räätäli Werner Kielo pyysi oikaista sen aikamäärän, minkä hän oli tarwinnut kulkeakseen poika Eemelin luo tämän huudon kuultuaan, ja jonka hän wiime kokouksessa oli arwellut 5 à 10 minuutiksi, wain 3½ minuutiksi, koska hän nimismies Wirtasen pitämässä tutkinnossa jouluk. 10 p:nä oli samaan matkaan samalla wauhdilla tarwinnut 3½ min.

Poliisi Seweri Blom wahwisti kuten kaksi edellämainittuakin todeksi nimismies Wirtasen jouluk 10 p:nä pitämän paikallistutkimuksen pöytäkirjan sekä tilaisuudessa walmistetun kartan. - Kertoi muuten, että hän kysymyksessä olewana sunnuntaina oli asuntonsa pihalta kuullut metsästä kolme laukausta, joista ensimmäisen ja toisen wälillä oli 1 à 2 minuuttia, mutta toinen ja kolmas paukahtiwat perätysten. Kello oli silloin noin ½ 10 tienoissa ja on wälimatka todistajan kotoa kahakkapaikalle 2 tai korkeintaan 3 km.

Asiamies Mikkolan kysymykseen, miksi tod. ei ensi kerralla todistaessaan maininnut tästä mitään, wastasi tod, että se ei silloin sattunut johtumaan hänen mieleensä, mutta oli hän wähän istunnon jälkeen kertonut tietonsa nimismies Wirtaselle kysyen, waikuttaisiko hänen todistuksensa jotain asiaan.

Yleinen syyttäjä todisti Blomin sitä häneltä käyneen kysymässä.

Tilallisen poika Feliks Ketola kertoi tarkemmin weripilkuista, joita hän temmellyspaikalla oli nähnyt. Wainajan pyssy ei ollut ruumiin wieressä. Oli lukkarin poika Kaarle Wirtasen kanssa (kts. eilispäiwän numeroa) metsässä ja tämä näytti hänelle paikan, mistä hän löysi patruunat.

Tilallisen poika Kustaa Nokkala todisti samaten kuin edellinenkin, että nimismies Wirtasen laatima tutkimuspöytäkirja ja kartta jouluk. 10 p:ltä on oikea. Muuta ei lisää tiennyt.

Lautamies Pinomäki todisti samaten kuin edellinenkin. Huomautti kysyttäessä, että poika Eemeli sanotussa paikallistutkimuksessa oli osottanut olewansa wähä epäwarma tapahtumassa olleitten henkilöitten paikkain suhteen. Wasta sitte kun muut oliwat esittäneet, oliko tuossa tai tuossa, niin myönsi epäröiden.

Asiamies Mikkolan kysymyksen johdosta, eikö nimismies Wirtanen ollut kaikista epäwarmin, todisti, että nimismies kyllä näytti paikat heti, missä kukin oli ollut, waikka myönsikin, että paikkain muoto lumen tähden oli muuttunut. - Todistaja myös huomautti, että waikka Eemeli oikeuden wiime istunnossa oli sanonut ampuneensa hra S:tä "tihkumetsässä", hän tutkinnossa jouluk. 10 p:nä, wäitti ampuneensa liki temmellyspaikkaa, jossa ei ole tiheätä metsää.

Yleinen syyttäjä myönsi, että hän eräästä paikasta ei lumen tähden woinut heti tuumalleen sanoa, missä piirustuksessa mainittu tallattu paikka oli, mutta hän sen kumminkin löysi.

Asiamies Mikkola katsoi, ettei ole kumma, jos Eemeli on epäwarma paikoista, kun ei ollut tapahtuman ja tutkimuksen jälkeen ollut paikalla, koska nimismies Wirtanenkin oli epäwarma, waikka oli monta kertaa ollut paikalla minaamassa ja piirustuksia tekemässä.

Nimismies Wirtanen ilmotti, ettei hän ole ollut metsässä muuta kuin tapahtumapäiwänä sekä piirustusta tekemässä, jotawastoin Eemeli tunsi hywin metsän, kun oli usein käynyt siellä metsästämässä.

Lukkarin poika Kaarlo Wirtanen oli tapahtumapäiwän jälkeisenä maanantaina päätettyään työnsä läheisellä pellolla uteliaisuudesta mennyt metsään hakemaan temmellyspaikkaa, jota ei kuitenkaan löytänyt. Sen sijaan tapasi tieltä kaksi tyhjää haulipyssyn patruunaa, jotka antoi oikeudelle.

Hra Schnitt antoi oikeuteen yhden hänen tawallisia patruunoitaan ja huomattiin, että se kaikista merkeistä päättäen oli samallainen kuin tieltä löydetyt, jotka siis lienewät olleet hra S:n heitttämiä. Hr S. selitti, että hän tahallaan ampuessaan aina täyttää patruunapesän uudestaan. Hänen tässä kohden ampuessaan poikaa sääreen, putosi warmaan samalla myös sen laukauksen patruuna, jonka haulit oliwat sattuneet isään.

Hra S:n asiamies huomauti siitä sattuwasta yhtäläisyydestä, joka oli hra S:n ennen ampumapaikasta antaman kertomuksen ja todistajan nyt patruunain löytöpaikasta ilmottamain tunnusmerkkien wälillä, jotka tiedot melkein sanasta sanaan pitiwät yhtä, waikka henkilöt eiwät luultawasti koskaan ole puhutelleet toisiaan.

Itsellinen Matti Telning asuu torpassaan sen tien warrella, mikä Ketolasta wie metsään, ja näki hra Schnittin kuskineen menewän metsään, mutta ei nähnyt takaisin tuloa. Ei ollut kuullut ampumista eikä rähinää.

Waimo Maria Telning oli kuullut laukauksia, mutta ei pannut niihin huomiota.

Torpparinpoika Karl Toiwo Österlund oli tapaturmapäiwänä muistonsa mukaan wähän yli klo 8 kulkenut pitkin Liedon ja Piikkiön selkärajaa Piikkiön Bussilan metsää kohden metsästämään ja kuuli Ketolan metsästä pientä rähinää, mutta ei selittänyt sanoja eikä tuntenut ääntä. Wähä jälkeen rähinän kuului kolme laukausta niin äkisti kuin ampumaan ehti. Kun laukaukset oliwat paukkuneet, kuului ikäänkuin awunhuutoja ja kun seisahtui kuulemaan luuli tuntewansa Eemeli Haapalan äänen. Tultuaan kotiin, meni katsomaan temmellyspaikkaa, mutta ei nähnyt enää muuta kuin weripilkkuja. - Myös kertoi, että nuorempi weljensä oli metsästä löytänyt tyhjän patruunan.

Hra Schnitt luuli, että tod. laukauksilla tarkoitti niitä kolmea laukausta, joilla Haapalan seurue ampui jäniksen ennen kahakkaa. Huomautti wielä, että hän ennen kohtaustaan Haapalaisten kanssa oli ampunut jäniksen, kuten ennen on kerrottu, joten pojan löytämä hylsy saattoi olla siitä laukauksesta jäänyt.

Läänin sairashuoneen taloudenhoitaja O. Fougstedt ja rawintolanpitäjä Arthur Mild todistiwat sen tutkinnon pöytäkirjan johdosta, jonka nimismies Wirtanen oli pitänyt sairaalassa Eemelin kanssa. Pöytäkirjassa mainittiin m. m., että hra S. kahakassa sai lyödyksi isää pyssyllä kaswoihin, mutta ei yrtttänytkään lyödä häntä, Eemeliä, koska hän seisoi siwulla.

Hra Fougstedt puolestaan ei tahtonut tutkintopöytäkirjan erityiskohdista antaa walallista wakuutusta, koska ei seurannut tutkintoa tarkkaan, mutta sen muisti warmaan, että Eemeli kertoi ampuneensa hra S:tä, kun tämä jo oli paennut poispäin. Tod. oli juuri sen johdosta huomauttanut, että eihän Eemeli silloin enää ollut hätätilassa.

Hra Mild kertoi poika Eemelin nimismies Wirtasen kysymykseen, kuinka monta askelta hra S. ehti poistua ennenkuin Eemeli kerkesi ampumaan, wastanneen ensin, ettei hän osannut sitä ilmottaa, mutta sittemmin maininneen noin 50 askelta. Kertoi wielä Eemelin nimismies Wirtasen kysymyksen johdosta lausuneen, että hän olisi heti isän kaatumisen jälkeen ampunut, jos olisi saanut pyssynsä kuntoon.

Asiamies Hyyryläinen pyysi tässä wälillä huomauttaa, että Toiwo Österlundin kuulemat kolme laukausta warmaan tarkottawat sitä, kun Haapalawainaan seurasta ammuttin jänis, sillä se seikka, että kolme laukausta kuului peräkkäin, ei sowi onnettomuudentapaukseen kummankaan asiallisen kertomuksen mukaan. Toiwo O:n ilmottama aikakin paremmin siihen wiittaa.

Tuorstaina tammik. 22 p:nä. Ensimmäisenä eilen aamulla kuulusteltiin kaupp. G. Alfr. Ullner, joka oli ollut metsällä Piikkiön puolella lokak. 26 p:nä ja myöskin paikallistutkinnossa jouluk. 10 p:nä. Oli lähtenyt samoille seuduille, missä oli mainittuna lokakuun päiwänä ja kun temmellyspaikalla nyt taas pidettiin rähinän tapaista kuului se todistajalle saakka, waikka heikommin, mikä ehkä riippui tuulista.

Hra Pikander samoin kuin edellinen.

Agronoomi Kaarle Setälä todisti nimism. Wirtasen piirustuksesta jäljentäneensä oikeudelle jätetyn kartan. Kertoi muuten paikkakunnalla olewan yleisesti tunnettua, että Haapalan miehet harjoittiwat salametsästystä ja oli tod. useat kerrat koettanut saada heitä siitä kiinni, waikka ei onnistunut muuta kuin kerran. Oliwatko luwattomalla ajalla metsästäneet, ei tod tiennyt. Kyläkuntalaiset wainajaa kammoiwat ja karttoiwat, etteiwät joutuisi riitaan hänen kanssaan, joka muka oli kiiwasluontoinen. Itse puolestaan ei tod. ollut kertaakaan wainajan kanssa rildassa.

Asiamies Mikkolan kysymyksen johdosta selitti tod., että hra Schnittin luonteesta ei tehtaan ulkopuolella pitäjällä ole sellaista kuulunut.

Tapahtuman ajasta teki oikeuden puheenjohtaja asianosaisille kysymyksen ja luuli hra Schnitt kahakan olleen heti klo 9 jälkeen, jotawastoin poika Eemeli ei ollut tarkannut kelloa sinä aamuna.

Rustitilallinen Juho Ketola kertoi, että hra S. Lehtosen kanssa tuli heille noin k:lo 8:n jälkeen aamulla. Kun S. tuli metsästä takasin, lienee kello ollut yli 10. Kuski Lehtosen tuloa ei tod. nähnyt. Hra S. oli peljästyneen näköinen, ilman lakkia, päälaki werinen, oikean käden käsine ynnä hauislihas rikki ja takin olkapäässä ampumaläpiä. Kun tod. näki S:n, kysyi hän: "Siunatkoon, kuinkas patrunnan nyt on käynyt?", johon S. wastasi: "Semmoista ne Haapalan miehet owat tehneet." Tod. meni S:n kanssa sisään wierashuoneeseen, jonne S. pyysi wettä hautoakseen päälakeansa sekä määräsi, että kuskin on pantawa hewonen waljaisiin ja mentäwä hakemaan nimismiestä. Ei ehtinyt paljon puhua S:n kanssa tapahtumasta, kun toimitteli hänen käskyjään. S. oli wain huomauttanut, että hänellä oli kahakka Haapalan miesten kanssa. Oli sisällä, kun nimismies tuli ja kuulusteli S:iä, waikka ei ymmärtänyt ruotsalaista keskustelua. Lehtosta kuulusteltaessa oli ulkona. S. ja Lehtonen eiwät olleet tawanneet toisiaan ennen Ketolassa kuin nimismies tuli. Ketolasta on kahakkapaikkaan noin 1½ km. linnuntietä. Rähinää ei ollut kuullut, mutta useita pyssyn laukauksia, muistamatta kuinka monta. Laukauksista siihen hetkeen, kun S. tuli Ketolaan, oli runsas puoli tuntia sen mukaan kuin tod. luuli woiwansa otaksua. Wainaja ja Eemeli oliwat tunnetut pahantapaisiksi, jonka wuoksi tod. olikin waatinut Haapalaa muuttamaan pois heidän maalta ja senkin tähden kun wainajalla oli "erilaisia tapoja". Hra Schnittistä tiesi tod. omasta kokemuksestaan ja mitä muilta oli kuullut, että tämä oli sopuisa mies. Laukauksista ei muuta pitänyt lukua; ajatteli waan, että kyllä nyt tulee jäniksiä, kun niin paukkuu.

Asiamies Mikkolan kysymyksen johdosta selitti tod., ettei warmaan muista, oliko S. saapuwilla kuski Lehtosta kuulusteltaessa, mutta arweli kuitenkin, että niin oli laita.

Emäntä Wilhelmina Ketola oli wähän ulkona ollessaan puheenaolewana aamuna kuullut useita laukauksia monelta taholta ottamatta tarkemmin niitä huomioon. Oli tuwassa, kun kuski L. tuli metsästä ehkä noin k:lo 11 aikaan. Lehtonen tuli owesta sisään kummallisen pelästyneen näköisenä ja pyysi juotawaa. Kun todistaja kysyi, mitä nyt oli tapahtunut ja mihin patruuna jäi, jolloin rupesi kuski wähitellen kertomaan, että Haapalan miehet oliwat tulleet metsään, pitäneet kamalaa elämää ja ruwenneat lyömään S:iä, josta L. kertoi niin pelästyneenä, että oman henkensä säilyttääkseen lähti pakoon. Sitte oli L. mennyt talliin. Tod. lähti portille katsomaan ja noin 10 min. kuluttua tuli S. ilman lakkia, pää werisenä ja ajettuneena. Kun tod. kysyi, mikä patruunan oli ja mitä on tapahtunut, oli S. sanonut, kyllä siellä kamalaa oli ja meni sisälle. Sittemmin tod. kertoi samaan suuntaan kuin miehensäkin.

Tyttäret Alma Johanna ja Hilda Amanda Ketola kertoiwat samoja asiota kuin edellisetkin.

Walokuwaaja Carl Schoultz oli osaksi ollut mukana jouluk. 10 p:n tuikinnossa ja huomannut Eemeli Haapalassa epäwarmuutta. Erittäin "tihkumetsän" suhteen luuli Eemelin erehtyneen, kun tihkumetsäksi sanoi temmellyspaikan ympäristöä, jossa oli wain isoja puita harwassa. Olopaikat Eemeli taisi näyttää oikein, mutta esineitä ei muistanu.

Poliisi Seweri Blom ilmoitti myös, että Eemeli jouluk. 10 p:n tutkinnossa oli epäwarma siitä, mihin oli siirtynyt kahakkapaikalta.

Tilallinen Matti Mikkola kertoi Haapalan luonteesta, että se oli kiiwas ja raju, jonka wahwistukseksi mainitsi erään tapahtuman elokuussa wuosi sitte, jolloin Haapala aiwan selwänä oli lyönyt todistajaa ja heittänyt hänet pöydän alle, kun hän nuhteli Haapalaa huonosta lastenkaswatuksesta ja myös sysäsi nurkkaan, ja rääkännyt erästä torpan waimoa, joka koetti wälittää.

Eemeli Haapala wäitti, että Mkkola tällöin oli ollut liikutettu ja haukkunut Haapalaisia warkaiksi. Tod. kielsi tämän.

Tilallinen Juho Huhti oli ollut Littoisissa työssä ja todisti, että S. kyllä woi suuttua, kun hänellä on syytä siihen, mutta osaa sentään hillitä itsensä. Ei ollut kuullut Haapala-wainaan ja S:n wälisistä uhkauksista.

Itsellinen Juho Aadolf Wirtanen ei itse ollut kuullut uhkauksia lausuttawan tai wihaa wallinneen wainajan ja S:n wälillä, mutta S:n kuskiwainaa Gustafsson oli todistajalle kertonut, että Haapala-wainaa ja S. oliwat metsässä kerran joutuneet yhteen ja myös sanakiistaan. Silloin oli puhuttu ampumisestakin.

Tähän päättyi todistajain kuulustelu.

Salaperäisiä kirjeitä.

Nimismies Wirtanen jätti oikeudelle kolme hra Schnittille lähetettyä kirjettä, joissa koetettiin kiristää tai houkutella rahaa hra S:ltä sillä werukkeella, että kirjeitten lähettäjät, jotka muka tietäwät tärkeitä seikkoja tapahtumasta, eiwät esiintyisi tietoineen, jos saisiwat mikä suuremman mikä pienemmän summan rahaa.

Yleinen syyttäjä piti kirjettä aiwan arwottomina ja tyhjänperäisinä, mutta tahtoi ne esittää, koska hra S. sekä hänen että Turun etsiwän poliisin kehotuksesta yhteen niistä oli wastannut, että lähettäjä saataisiin kiinni. Siltä waralta, että tätä wastausta joskus käytettäisiin joihinkin juoniin jutun wiiwyttämiseksi, oli yl. syyttäjä tahtonut tuoda kirjeet päiwän waloon.

Kumpikin puoli piti samoin kuin yl. syyttäjäkin kirjeitä kömpelöinä rahanhankintayrityksinä, joilla ei itse asian kanssa ollut mitään yhteyttä.

Kysyttäessä selitti wielä poika Eemeli, että hänellä ei ole mitään tietoa kirjeitten lähettäjistä. Itse ei osaa kirjoittaa.

Loppulausuntoja.

Yl. syyttäjä ilmotti, että hänellä ei ole mitään todistuksia enää esitettäwänä, jotka waatisiwat lykkäystä. Jos hänen nyt on annettawa lopullinen lausuntonsa, niin pyysi saada 1½ tunnin miettimis-ajan sen walmistamiseen.

Asiamies Mikkola pyysi niitten seikkain wuoksi, joita oli tuotu ilmi Haapala-wainaan luonteesta, lykkäystä woidakseen esittää todistuksia hra Schnittin luonteesta.

Asiamies Hyyryläinen ilmotti, että hra Schnitt olisi suonut, että yl. syyttäjä ja Haapalaisten asiamies nyt olisiwat antaneet selwityksen, mitä waatimuksia heillä ehkä on hra Schnittiä wastaan ja pyysi siinä tapauksessa, että waatimuksia tehtäisiin, tilaisuuden kirjallisessa lausunnossa niihin wastatakseen.

Tämän jälkeen sai asiamies Mikkola tilaisuuden lukea kirjallisen esityksen niistä johtopäätöksistä, joihin hän oli tullut tapahtuman suhteen etupäässä hra Schnittin siitä antamain selitysten perusteella, jotta tällä olisi tilaisuus tulewaan istuntoon niitä tarkastaa ja niihin antaa wastauksen.

Kirjoituksessa walitettiin sitä seikkaa, että silminnäkijöitä ei ole muita kuin kolme asianomaista, joista niistäkin yksi makaa haudassa ja molempain elossa olewain lausunnot owat aiwan ristiriitaiset. Sitte huomautettiin, että hra S:llä warallisuutensa ja korkeamman asemansa wuoksi on ollut paljon parempi tilaisuus wastaamaan puolestaan kuin wainajan pojalla, joka sitä paitsi ison aikaa sai olla sairashuoneessa. Tämän jälkeen koetettiin krjoltuksessa osottaa, että Frans Eemeli Haapalan kertomus tapahtumasta yleensä tuntuu luonnollisemmalta kuin hra Schnittin. Lopuksi katsoi asiamies Mikkola selwille tulleen, että wastaaja Schnitt on pidettäwä syypäänä siihen, että hän on tuottanut isä Haapalalle kuoleman ja pahoin pidellyt poika Frans Eemellä, jolla oli luonnollinen syy puolustaessaan itseään käyttää pyssyään. Edeswastaus hra Schnittille jätettiin oikeuden raikaistawaksi, mutta pyydettiin kohtuullinen eläke leskelle ja kolmelle lapselle, joista nuorin on mielenwikainen, koska perheen turwa oli kuollut, ja poika Haapalalle korwausta kiwusta.

Hra Schnitt pyysi tilaisuutta wastedes antaa kirjallisen wastauksen.

Wälipäätös.

Oikeus katsoi olewan sopiwinta, että hra Schnitt antaa lausuntonsa wastedes kirjallisesti, jonka wuoksi ja myös sentähden, että lykkäystä on pyydetty, lykättiin juttu ylimääräisiin käräjiin ensi maaliskuun 13 päiwäksi k:lo 10 a p., jolloin yleisen syyttäjäin ja molempain asianomisten tulee olla läsnä kuten ennenkin. Frans Eemeli Haapalalla tulee silloin olla kaikki todistukset mukanaan ja hra Schnittillä kirjallinen selwitys.

(Uusi Aura 23.01.1903 No 18)

Välikäräjät 13.3.1903

Haapala-Schnittin juttu oli eilen taas esillä wälikäräjissä Suikkilan käräjätalossa Maariassa. Oikeuden puheenjohtajana oli Maskun tuomiokunnan tuomari laamanni O. Tammelin. Haapala-wainaan lesken ja pojan asiamiehenä, jotka kumpikin oliwat läsnä, oli edelleen lakit. kand. Antti Mikkola. Tehtaan isäntä L. Schnittillä oli tällä kerralla awustajana mukana howioik. asessori Pehr E. Swinhufwud Castré & Snellmanin asianajotoimistosta Helsingistä.

Alkuwalmistusten jälkeen ruwettiin kuulustelemaan uusia todistajia, joita Haapalaisten puolesta oli haastettu nimituomari Otto Lindstedt, rakennusmestari Kustaa Anton Rinne, wanginwartijan oppilas Frans Eemil Kujanpää, lewyseppä Rudof Lundman, työmies Karl Viktor Andersson, puuseppä Kustaa Aadolf Laine ja muuraaja Juho Werner Nurmi kaikki Turusta sekä hra Schnittin puolelta torpparin leski Wilhelmina Fredrika Mäkilä. Muut oliwat saapuwilla paitsi hra Lindstedt, joka oli ollut pakotettu matkustamaan kaupungista.

Haapalaisten todistajat oliwat kutsutut saapuwille etupäässä kertomaan, mitä tiesiwät hra Schnittin luonteen kiiwaudesta.

Rak. mestari Rinne todisti, että kun hän noin 10 wuotta sitte eräänä juhannus-aattoiltana noin k:lo 9 à 10 aikaan oli erään towerinsa ja muutaman Littoisten tehtaan naisen kanssa ollut käwelemässä Littoisten seuduilla, oli tehtaan omistaja Herman Schnittwainaja yhden weljensä kanssa, josta tod. ei kuitenkaan warmuudella woinut sanoa, oliko se juuri hra Louis Schnitt, tullut heitä tiellä wastaan ja hiukan ohi mentyään kysynyt, mitä heillä siellä oli tekemistä. Kun todistajan puolelta oli wastattu, etä ollaan waan käwelemässä, oliwat herrat kepit pystyssä uhanneet heitä. Todistaja pakeni, mutta hänen towerinsa (tod. Nurmi) joka poikkesi metsään, joutui herrain käsiin, jotka oiwat kaataneet Nurmen ja antaneet kepillä selkään, niin että käsi oli ajetuksissa.

Hra Schnitt luuli sen mukaan kuin muisti woiwansa wakuuttaa, ettei hän ole semmoisessa tilaisuudessa ollut mukana.

Tod. Kujanpää ei tiennyt muuta kuin, että hän kerran w:na 1899 tai 1900 oli rauhallisesti kesäiltana kulkiessaan tehtaan ohi kuullut laukauksen takanaan. Kääntyessään ympäri näki hän miehen, mutta ei woinut muistaa, oliko tällä pyssyä. Ei myös woinut sanoa, oliko laukauksella häntä tarkoitettu eikä sitäkään, oliko näkemänsä mies hra L. Schnitt.

Tod. Lundman muistutti eräästä aikaisemmasta oikeusjutusta, joka syntyi sen johdosta, että tod. weljensä kanssa oli kerran mennyt tehtaalle mellastamaan, jolloin tehtaan isännät lähettiwät heidät köysissä Turkuun. Tod. weljineen oli tästä saanut sakkoa kotirauhan rikkomisesta y. m. ja weljekset Schnitt luwattomasta wangitsemisesta.

Tod. Andersson oli 5 wuotta sitte juhannus-aattona ollut Littoisten järwen rannalla k:lo 6 aikaan i. p. Hra S. oli silloin todistajalle y. m. läsnäolleille lausunut: menkää pois taikka minä ammun. Joku joukosta oli toden kuullen huomauttanut: kyllä se pian ampuukin. Ei huomannut, oliko S:llä pyssyä.

Hra S:n asianajaja huomautti, että kun juhannuksena Littoisiin kokoontuu paljon joutowäkeä häiriötä tekemään, niin on niitä koetettu häätää pois. Kuuluu olewan jonkinlainen sakon uhkakin tehtaan alueella kuljeskelemista wastaan. Jos tod:n jutussa on perää, on se selitettäwissä siten, että tehtaan isännät uhkauksilla owat koettaneet saada joutowäen poistumaan.

Hra S. ei tahtonut wäittää todistusta perättömäksi, mutta epäili kuitenkin, että hän konttoriaikana olisi ollut noin ulkona käyskentelemässä.

Tod. Laine kertoi, että kun hän erään towerinsa kanssa 8 à 10 wuotta sitte oli ollut tehtaan läheisyydessä ja hetkeksi asettunut tien wiereen nukahtamaan, kesäilta kun oli noin k:lo 11, kuului tehtaalta pyssyn laukaus, jolloin tod. juoksi säikähdyksissään pakoon. Wähän ajan perästä kuului toinenkin laukaus. Tawatessaan towerinsa oli tämä kertonut, että Littoisten patruuna ampui heidän mukanaan olleen koiran. Heidän pitkäkseen heittäytyessään oli koira ollut heidän wälissään, mutta herätessään ei tod. koiraa nähnyt.

Hra S. wäitti, ettei ole ollut sellaisessa tilaisuudessa läsnä.

Tod. Nurmi kertoi samaan tapaan kuin edellä mainittu tod. Rinne. Ei myös woinut sanoa, oliko hra Louis Schnitt silloin toinen herroista.

Tod. Mäkilä, joka asuu jonkun matkan päässä Ketolasta, oli nähnyt hra S:n yksin palaawan metsästä juuri wähän jälkeen k:lo 10 a. p. ilman lakkia.

Asiamies Swinhufwudin kysymyksen johdosta, kuinka pitkä isä Haapala-wainaja oli, wastasi poika Frans Eemil luulewansa, että isä oli häntä hieman pitempi. Pari todistajaa lisäsi, että wainaja oli hiukan yli kolmen kyynärän mittainen, wahwarakenteinen ja hywin wäkewä.

Tämän jälkeen tarkastettiin hra S:n wasen olkapää, jossa näkyi kolme haulin läwen arpea 8 sm:n alalla. Arwet oliwat käsiwarren yläpäässä, kaksi suoraan siwussa ja yksi hiukan siwuwiiwasta taaksepäin.

Kun tod. Lindstedt ei ollut saapunut paikalle, ilmoitti asiamies Mikkola luopuwansa hänen kuulustelemisestaan, jos hra S. myöntää, että hän noin 1½ wuotta takaperin saman Suikkilan käräjätalon etuhuoneessa erään jutua päätyttyä, jossa hrat L. ja S. oliwat olleet wastakkain, kiiwaudessa oli lyönyt hra L:iä korwalle. Hra S. selitti, että kysymys on kai siitä jutusta, jossa hra L. oli osakeyhtiö Axel Wiklundin asiamiehenä muutamassa welkomisasiassa. Hra L. oli jo oikeudessa lausunut hänestä yhtä ja toista halweksiwaa ja kun asianomaiset sitte oliwat poistuneet istuntohuoneesta, oli hra L. jonka kanssa S. ei ole sen lähemmässä tuttawuudessa, taputtanut häntä, Schnittiä watsaan lausuen "dålig moral", jolloin S. todella kiiwastui ja koetti lyödä hra L:tä korwalle tuollaisesta häwyttömyydestä ja siwalsikin kädellään huomaamatta kuitenkaan sattuiko lyönti.

Tähän päättyi todistajain kuulustelu.

Asiamies Swinhufvud ei sanonut wielä woiwansa antaa seikkaperäistä kirjallista lausuntoa, koska Haapalaisten puolelta oli wiime istunnossa luwattu tuoda ja tuotukin uusia todistajia, ja koska piti tärkeänä, että näin tähdellisessä asiassa koko todistusmäärä on yhtaikaa käsillä. Muuten katsoi asian nyt joutuneen sille kannalle, että yleisen syyttäjän pitäisi antaa loppulausuntonsa.

Yleinen syyttäjä kruununnimismies Wirtanen tämän jälkeen katsoi todistuksista lyhyesti selwille tulleen, että kun tehtaan isäntä L Schnitt kuskinsa Matti Lehtosen seurassa wiime wuoden lokakuun 26 p:nä wuokraamallaan alueella oli metsästämässä, oli hän tawannut torppari Frans August Haapalan, tämän pojan Frans Eemil Haapalan ja räätäli Juho Werner Kielon, jolloin hän oli wiimeksi mainitun koiralta ottanut kaulawyön, mihin hän sekä metsästys-asetuksen että rikoslain mukaan oli oikeutettu. Kun Haapalat, isä ja poika oliwat menneet waatimaan kaulawyötä takasin, syntyi riita Haapalaisten wälillä toiselta puolen ja hra Schnittin toiselta, jolloin isä Haapala hra Schnittin pyssyn laukeemasta sai surmansa. Laukauksen jälkeen oli isä Haapala wielä jonkun werran liikkunut paikastaan. Senjälkeen oliwat wielä hra Schnitt ja poika Frans Eemil waihtaneet laukauksia, joista kumpikin on antanut eriäwän selityksen. Todistuksistakaan ei käy selwille, kumpi ensin ampui. Frans Eemil Haapala tosin poliisitutkinnossa myönsi ampuneensa ensiksi, mutta on sitte oikeudessa sen kieltänyt. Selwää on, että poika Frans Eemil Haapala lankauksen saatuaan myös jonkun werran liikkui sille kannolle, josta hän istumassa löydettiin, mutta epäselwää mistä päin.

Näitä seikkoja silmällä pitäen, on katsottawa hra Schnittin ensin tahallisesti ampuneen isä Haapalaa ja siis tehneen itsensä wikapääksi rikokseen, josta R. L:n 21 luwun 4 §:ssä puhutaan. Mutta kun todistuksista on käynyt selwille, että S. puolusti oikeuttaan ja yhden todistajan lausunnosta myös näkyy, että hän oli saatettu sellaiseen tilaan, että hätäwarjelus oli tarpeen, alisti yl. syyttäjä oikeuden harkittawaksi, onko R L:n 3 luwun 6 §:ssä olewaa määräystä tässä sowellutettawa. Mitä toiseen laukaukseen tulee ei S. ole woinut näyttää toteen, että se tapahtui hätäwarjeluksen tarpeessa, waikkakaan ei surmaamisen aikomuksessa.

Frans Eemil Haapala on aiheettomasti ollut hyökkääwänä puolena ja myös poliisitutkinnossa tunnustanut ampuneensa tahallaan S:iä, waikka hätäwarjelus ei enää ollut tarpeen, joten hän on tehnyt itsensä syypääksi R. L:n 21 luwun 2 §:n kohdalla mainitun rikoksen yritykseen. Mutta katsoen siihen, että hän oli isänsä seurassa eikä siis woinut tuntea täyttä wastuunalaisuutta ja myös siihen mielentilaan, mihin hän joutui isän kuoleman kautta, jätti yl. syyttäjä oikeuden tutkittawaksi, oliko hän katsottawa mainitussa tilaisuudessa olleen täysin kykenewä tekojansa harkitsemaan.

Asiamies Mikkola huomautti, että Haapalan puoli jo wiime istunnossa antoi loppuwaatimuksensa ja jätti sen wuoksi asian oikeuden päätettäwäksi. Kiitti nimismies Wirtasta siitä työstä, minkä hän asian selwittämiseksi oli tehnyt.

Asiamies Swinhufwud tahtoi aluksi waan päällispuolin torjua syytökset ja korwauswaatimukset. Huomautti että wastapuoli, jolla tässä oli todistuswelwollisuus, ei ole missään kohden woinut todistaa wääräksi hänen päämiehensä yksityiskohtiin menewää kertomusta. Ensimäinen laukaus oli tapaturma ja toinen johtui itsepuolustuksesta. Kaikki rangaistus- ja korwauswaatimukset owat siis aiheettomat, sillä hätäwarjelus ei woi koskaan tuottaa korwauswelwollisuutta. Wastapuolen olisi pitänyt näyttää toteen, että rikos oli tapahtunut tai ainakin waromattomuus. Sen sijaan, että hänen päämiehensä jo melkein olisi ollut oikeutettu käyttämään asetta, koska häntä oli rääkätty ja oli uupumisen waarassa, tyytyi hän waan pyssyllään torjumaan iskuja. - Seikkaperäisen kirjallisen lausunnon antamiseksi pyysi kuten sanottu lykkäystä pitemmäksi ajaksi.

Wälipäätös.

Asian tärkeään laatuun katsoen ja huomioon ottaen, että tuomari paljojen töitten wuoksi ei ollut woinut wiime kokouksen pöytäkirjoja wastaajalle toimittaa ennenkuin wiime lauantaina, katsoi oikeus kohtuulliseksi myöntyä Schnittin pyyntöön saada lykkäystä ja tulee asia lopullisesti esille kahden kuukauden kuluttua eli toukok. 12 p:nä k:lo 11 a. p., jolloin asianomaisten on oltawa saapuwilla tuomisen uhalla ja Schnitttin annettawa kirjallinen wastine uhalla, ettei hän enää saa tilaisuutta wastaukseen.

(Uusi Aura 14.03.1903 No 61)

Antti Vilhelm Mikkola oli syntynyt Liedossa 4.12.1869. Asianajaja Antti Mikkola perusti "Turun Sanomat"-lehden v.1904 ja toimi sittemmin kansanedustajana. Hänet surmattiin Helsingissä sisällissodan alussa 1.2.1918.

Välikäräjät 12.5.1903

Haapala -Schnittin juttu oli eilen wielä kerran esillä wälikäräjillä Maarian Suikkilassa. Oikeuden puheenjohtajana oli kuten jutun alusta saakka Maskun tuomiokunnan tuomari laamanni O. Tammelin. Wastaajina oliwat saapuwilla tehtailija Louis Schnitt howioik. asessori Pehr E. Swinhufwudin awustamana ja torpparinpoika Frans Emil Haapala lakit. kand. Antti Mikkola asianajajanaan. Myös oli läsnä leski Haapala ja wirkansa puolesta Liedon piirin nimismies I. H. Wirtanen.

Asiamies Swinhufwud jätti oikeudelle kirjallisen loppulausunnon, jossa hän aluksi palautti muistoon mitä päämehensä puolesta ennen asiassa oli esitetty ja teki lyhyen katsauksen todistuksista ilmi käywiin seikkoihin. Huomautti, että hra Schnitt oli antanut tapauksesta kertomuksen heti sen jälkeen sitä ennen keskustelematta päätodistajan Matti Lehtosen kanssa. Tämä kertomus ei ole todistajain lausuntojen kautta missään pääkohdissa tullut järkytetyksi, jota wastoin poika Frans Emil Haapalan lausunto, minkä hän oli antanut jonkun aikaa perästä päin ja siis asiaa tarkoin mietittyään, on useissa kohdin tullut oikaistuksi.

Mitä itse tapaukseen tulee, on selwää, että Haapalaiset oliwat hyökkäävällä kannalla, koska m. m. tehtailija Schnitt'illä kahakan jälkeen oli ulkonaisia wammoja päässä, käsiwarressa ja kädessä, jota wastoin isä ja poika Haapalalla ei ollut muuta wammaa kuin ampumahaawat. Paikasta, missä kahakka tapahtui, katsoi asiamies Swinhufvud todistuksista ja tosiasioista selwille tulleen, että tehtailija S:n ilmotukset kunkin henkilön asemasta pääasiassa owat oikeat, jotawastoin Frans Emil Haapalan kertomus tässäkin kohden on ollut epäselwä ja häilywä. Että ensimmäinen laukaus pääsi tapaturmasta käy aiwan todennäköiseksi siitä, että S:n pyssy oli alhaalla kädessä eikä tähtäysasennossa, koska haulit olisiwat menneet winoon ylhäältä alaspäin eikä waakasuoraan, koska S. paikasta päättäen seisoi noin kyynärän isä Haapalaa ylempänä. Isä Haapalalla täytyi olla pyssynsä oikeassa kadessä ja wasen käsi ojennettuna eteenpäin, wastoin poika Haapalan kertomusta, koska ruumiintarkastuksesta näkyi, että wasemman käden alasyrjä oli ampumasta kärwentynyt.

Kahden myöhemmän laukauksen wälillä oli kulunut 1½ à 2 minuuttia. Tässäkin oli todennäköistä, että jälkimmäinen ei ollut Frans Emil Haapalan, kun kahakkapaikkaa tarkoin on tutkittu ja muistetaan, kuinka poika laukausten suhteen on korjaillut lausuntojansa. Onhan hän laukauksen sääreensä saatuaan m. m. sanonut olleensa jollain tawoin huumautunut, joten hän ei niin pian olisi woinut ehtiä laukasemaan.

Asiamies Mikkolan wiime istunnossa antaman loppulauselman suhteen tahtoi S. huomauttaa, että siinä melkein kokonaan oli jätetty lukuun ottamatta kuski Matti Lehtosen todistus ja tehtailija Schnittin ulkonaiset wammat ja sen sijaan pidetty perusteena Johan Werner Kielon todistusta, joka alussa oli enemmän Haapalaisten eduksi, mutta myöhemmin on tullut osittain korjatuksi.

Sekä asiamies Mikkolalla että yleisellä syyttäjällä näkyy olewan kiero käsitys todistuswelwollisuudesta. Wastaaja S:n ei tarwitse ensimmäisestä laukauksesta todistaa, että se oli tapakurmalaukaus, waan on wastapuolen todistettawa, että se oli ehdoin tahdoin laukaistu. On wäitetty, että S. ainakin oli aiheena isä Haapalan kuolemaan, mutta ei kuitenkaan ole woitu todistaa, ettei S. tapahmman aikana olisi ottanut waarin kaikkea mahdollista warowaisuutta. - Toisesta laukauksesta on yleinen syyttäjä tunnustanut, että siitä ei ole täyttä todistusta, kumpi sen ampui, mutta kumminkin katsoo hän, että koska Schnitt ei ole woinut todistaa, että Frans Emi Haapala olisi sen laukaissut, niin olimuka S. siitä wastuunalainen kuten tahallisesta wähemmäs wamman aikaan saamisesta. Kun kuitenkaan, kuten sanottu, mitään warmaa todistusta toisesta laukauksesta ei ole, niin ei sitä woi panna kummankaan tiliin, waan täytyy jäädä siihen oletukseen, että kumpikin woi yhtä hywin olla ampunut kolmannen laukauksen.

Lopuksi pyysi asiamies Swinhufwud. että hänen päämiehensä wapautetaan kaikesta edeswastauksesta, mutta siihen surulliseen asianhaaraan katsoen, joka oli tapahtumasta seurauksena, ei tahtonut tehdä mitään edeswastauswaatimusta wastapuoleen nähden.

Asiamies Mikkola toisti kaiken, mitä aikaisemmin oli asiassa lausunut ja huomautti, että useammat niistä perusteista, jotka S:n loppulausunnossa oli tuotu esiin hänen syyttömyytensä todistamiseksi, perustuwat hra S:n omaan Haapalan kieltämiin ja muuta todistusta wailla olewiin ilmotuksiin tapahtumasta, joten ja kun Haapalat siis eiwät woi myöntää sitä asiassa selwitetyksi, minkä S. on ottanut todistelunsa lahtökohdaksi, niin he eiwät myös woi myöntää johtopäätöksiä oikeiksi.

Mitä todistuswelwollisuuden jakamiseen tulee, niin on Haapalan mielestä ainoa luonnollinen jako, kun kerta on olemassa kieltämättömät tosiasiat siinä, että wanhempi Haapala on saanut surmansa S:n pyssystä ja samaten nuorempi Haapala laukauksen ja ruumiin wamman, että S:n todistuswelwollisuuteen kuuluu, että tuo seuraus ei ole tapahtunut hänen syystään tai että hän woi menettelynsä tueksi tuoda joko tapaturman tai hätäwarjeluksen. S. on tahtonut wäittää tapaturman syyksi ensimmäiseen laukaukseen ja itsewarjelusta toiseen, mutta ei kumpaankaan nähden Haapalan mielestä ole tuotu riittawää tukea tälle wäitteelle, warsinkin kun ne todistus-aiheet, jotka S. tässä suhteessa on esiin tuonut nim. käden haawoittuminen ja naarmut päässä asiantuntijain todistajain kertomuksen mukaan mitä edelliseen tulee yhtä hywin owat woineet johtua pyssyn takasin töytäämisestä ja jälkimmäisestä taas ei ole muuta todistusta kuin Matti Lehtosen kertomus, jota Haapalat pitäwät epäluotettawana ja kieltäwät. Jätti asian oikeuden ratkaistawaksi.

Asiamies Swinhufwud lisäsi wielä, että kun edellisessä istunnossa oli huomautettu, että S:llä oli ollut parempi tilaisuus käyttää lainopillista apumiestä, tahtoi hän ilmottaa, että Haapalaisten puolesta oli käyty lakimiehen puheilla heti pari päiwää tapahtuman jälkeen, joten molemmat puolet siinä suhteessa oliwat samassa asemassa. Mitä todistuswelwollisuuden jakoon tulee, wäitti asiamies S., että asia siinä kohden on kuten Schnittin puolelta on sanottu, joka selwiää siitäkin, että oikeus ei woi ketään tuomita syylliseksi ennenkuin oikeus on wakuutettu siitä, että syytetty todella on syyllinen.

Edellisen johdosta ilmotti asiamies Mikkola, että wain mylläri Koskinen käwi heti tapahtuman jälkeen hänen luonansa, mutta ei poika eikä leski.

Yleinen syyttäjä toisti huolimatta niistä wäitöksistä, joita on tehty, ennen tekemänsä waatimukset.

Jonkun hetken mietittyään antoi oikeuden puheenjohtaja wälipäätöksen ja ilmotti, että waikka juttu kokonaispiirteissään onkin hänelle jotakuinkin selvillä, estäwät wäliin tulleet seikat ja tässä istunnossa wielä esiintuodut näkökohdat sekä asian laajuus ja tärkeys häntä antamasta tällä kertaa lopullista päätöstä, waan julistetaan se wälikäräjillä Suikkilassa ensi kesäk. 9 p:nä k:l 11 a. p., jolloin asianomaisten tulee olla saapuwilla samaten kuin ennenkin.

(Uusi Aura 13.05.1903 No 109)

Tehtailija Louis Schnittin asianajajana oikeudenkäynnissä toiminut P. E. Svinhufvud ("Ukko-Pekka") oli myöhemmin Suomen presidentti vuosina 1931-1937.

Kihlakunnanoikeuden päätös 9.6.1903

Haapala -Schnittin juttu päättynyt.

Maarian y. m. pitäjien kihlakunnanoikeus julisti eilen päätöksensä tässä lukijoille jo entisistä kertomuksistamme seikkaperäisesti tunnetussa jutussa, jota useat eri kerrat on oikeudessa käsitelty ja wiimeksi kuluneen toukok. 12 p:nä, jolloin päätöksen julistaminen lykättiin eilispäiwään. Oikeuden puheenjohtajana oli kuten alusta alkaen Maskun tuomiokunnan tuomari laamanni O. Tammelin ja saapuwilla oliwat asianosaisina torppari Frans Angust Haapala-wainaan leski Gustawa Serafia Haapala ja poika Frans Emil Haapala ynnä heidän asianajajansa lakit. kand. Antti Mikkola sekä tehtaan isännöitsijä Louis Schnitt asianajajansa howioik. asessori Pehr E. Swinhufwudin seurassa.

Päätös kuului kokonaisuudessaan seuraawasti:

Tätä asiaa tutkiessaan pitää kihlakunnanoikeus selwitettynä olewan, että sitten kuin isännöitsijä Schnitt lokakuun 26 p:nä 1902 ollessaan metsästämässä wuokraamillaan metsästysmailla Liedon pitäjässä ja hawaittuaan siellä olewan salametsästäjiä, oli sanotun pitäjän Kahlojan kylän Kummalan talon metsässä, joka niinikään kuului noihin wuokrattuihin metsästysmaihin, tunnustodistukseksi salametsästäjäin yhdeltä koiralta ottanut kanlahihnan, johon isännöitsijä Schnitt oli lain mukaan oikeutettu, niin oliwat noista salametsästäjistä Frans Angust Haapala ja hänen poikansa Frans Emil Haapala tulleet Schnittin tykö ja waatineet häneltä kaulahihnaa pois sekä kun ei Schnitt sitä antanut ja tästä oli syntynyt sananwaihtoa asianosaisten kesken, hyökänneet Schnittin päälle ja että tässä nyt syntyneessä kahakassa ei ainoastaan Schnittin päälakeen oli matkaansaatettu kuhmo ja werenwuotoa ynnä haawoja oikean käden peukaloon ja sen hauislihakseen wieläpä ajettuma wasempaan käsiwarteen, waan myös oli laukaus mennyt Schnittin pyssystä Frans Agust Haapalan rintaan kuoleman seurauksella, jota paitsi isännöitsijä Schnitt ja Frans Emil Haapala owat tämän jälkeen keskenänsä waihtaneet kumpikin yhden laukauksen pyssyistänsä, joista Schnittin päästämä laukaus on mennyt Frans Emil Haapalan wasempaan säareen ja tämän ampuma laukaus Schnittin wasempaan olkapäähän tuottamatta nämä laukaukset sen suurempia seurauksia kuin että niistä aiheutuneet ruumiinwammat nyttemmin owat parantuneet.

Sitä wastoin ei ole todistajain puutteessa selwille saatu, onko mainittu Frans August Haapalan rintaan mennyt laukaus kuten Schnitt on wäittänyt tapaturmasta lauennut siten että kahakassa on lyöty pyssyn hana ylös wai onko Schnitt kuten Frans Emil Haapala wäittää tahallansa laukaissut pyssynsä eikä myöskään kumpi heistä Schnitt waiko Frans Emil Haapala heidän waihtaessaan laukauksia on ensin ampunut, waikkapa tutkinossa esiintyneitten indisioin mukaan enemmän todenmukaista on, että laukaus Frans August Haapalaan on lähtenyt tapaturmasta sekä että Frans Emil Haapala laukauksia waihdettaessa ampui ensiksi.

Asian ylläkerrotuin tawoin ollen ja ja kun isännönsijä Schnitt häntä kohtaan jo mainitulla tawalla aloitettuun oikeudettomaan hyökkäykseen nähden erittäinkin koska hyökkääjiä oli kaksi ja he oliwat ladatuilla pyssyillä warustetut on pidettäwä siinäkin tapauksessa, että hän tahallansa olisi ampunut, oikeutettuna siihen suojellaksensa itseään sekä taas se heistä nimittäin Schnittistä ja Frans Emil Haapalasta, joka wiimeksi ampui, on myöskin ollut oikeutettu hätäwarjelukseen, harkitsee kihlakunnanoikeus nojautuen Rikoslain 3 luwun 5 ja 6 §:iin sekä 9 §:n wiimeiseen kohtaan oikeaksi wapauttaa isännöitsijä Schnittin että Frans Emil Haapalan heille waaditusta rangaistuksesta, ja kumotaan Gustawa Serafia Haapalan sekä Frans Emil Haapalan palkkiowaatimukset tykkänään, asian ylläkerrotuin tawoin päättyessä.

Frans August Haapala-wainaan ruumis on, jos ei se jo ole haudattu, siunattawa Kirkkolain 83 §:n mukaan ja wirkaa tekewälle piirilääkärille Lars Ringblomille on etukäteen kruunulta maksettawa ruumiinawauksesta 40 mk. 98 p:iä, joka määrä Haapala-wainajan pesäkunnan tai Frans Emil Haapalan yhteisesti tahi sen heistä, jolla waroja on, tulee kruunulle korwata.

Samaten pitää Haapalan pesäkunnan, Frans Haapalan ja Schnittin yhteisesti kruunulle palkitseman todistajille asiassa tuomitut edellysmaksut 106 mk. 56 p:iä sekä maksamaan niille todistajille, jotka eiwät ole kruunulta saaneet täyttä palkkaa, wailinki heidän palkoissaan yhteensä 30 mk. 84 p:iä.

Päätös ei oikeuden puolelta tule alistettawaksi, jota wastoin asianosaisilla on tilaisuus howioikeudessa walittaa päätöksestä säädetyn 30 päiwän kuluessa.

(Uusi Aura 10.06.1903 No 131)

Valitus hovioikeuteen

Haapala-Schnittin juttu.

Walitus Maarian, Liedon y. m. pitäjien kihlakunnanoikeuden w. k. 9 p:nä julistamasta päätöksestä Haapala- Schnittin jutussa on eilen Haapalalaisten puolesta jätetty howioikeuteen. Walituskirjelmän on laatinut lakit. kand. A. Mikkola.

(Sanomia Turusta 10.07.1903 No 156)

Hovioikeuden päätös

Haapalan-Schnittin juttu.

Tästä paljon puhutusta jutusta julisti Maarian y. m. pitäjän kihlakunnanoikeus päätöksensä kesäkuun 9 p:nä 1903, tullen se haapalalaisten häwiöksi siten, että torppari Haapala-wainajan lesken Gustawa Serofia Haapalan sekä Frans Emil Haapalan korwauswaatimukset hylättiin tykkänään, tuomiten heidät maksamaan joukon oikeuskuluja, sekä wapauttaen Littoisten tehtaan isännöitsijän Schnittin waaditusta rangaistuksesta. - Kuten tunnettu, sai torppari Haapala surmansa isännöitsijä Schnittin pyssystä eräällä metsästysretkellä syksyllä 1902, josta sitte sukeutui mieliä jännityksessä pitäwä oikeusjuttu.

Kihlakunnanoikeuden päätöksestä walitti Haapalan leski Turun howioikeuteen, ja samoin isännöitsijä Karl Louis Schnitt, mutta kruununnimismies Wirtanen, joka toimi jutussa yleisesti wirkansa puolesta, on jäänyt estettä ilmoittamatta howioikeudesta pois. Maskun tuomiokunnan silloinen tuomari O. Tammelin, joka toimi kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana Haapala- Schnittin jutussa alusta loppuun, on antanut howioikeuteen kihlakunnanoikeudessa käsiteltyjä ja esille annettuja asiakirjoja.

Turun howioikeus on nyttemmin heinäkuun 30 päiwänä antanut päätöksensä asiasta ja katsoo se, ettei Serafia Haapala ole esiintuonut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä muuten paitsi korwausten ja kulujen maksussa, mitkä haapalalaiset kihlakunnanoikeudessa tuomittiin maksamaan yhteisesti tai se, kellä waroja on, korjaten tämän kohdan siten, että niin paljon kuin August Haapalan jälkeensä jättämä omaisuus riittää, joten oikaistuna kihlakunnanoikeuden päätös muuten jääpi woimaansa.

Haapalan leskellä on wielä aikomus walittaa asiasta senaattiin.

(Länsisuomen Työmies 25.08.1904 No 98)

Valitus senaatin oikeusosastoon

- Walitus. Torpparinleski Gustawa Serafia Haapala, Liedon pitäjästä, on senaatin oikeusosastoon walittanut Turun howioikeuden päätöksestä heinäk. 30 p:ltä 1904 jutussa tehtaanisäntä K. L. Schnittiä wastaan, jota on syytetty hänen miehensä, torppari Frans August Haapalan kuoleman tuottamuksesta. Howioikeus oli katsonut tehtaanisäntä Schnittin toimineen hätäpuolustuksessa ja wapauttanut hänet kaikesta edeswastuusta asiassa.

(Uusi Aura 29.09.1904 No 226)

Senaatin päätös

Schnittin-Haapalan juttu.

Senaatti on antanut päätöksensä jutussa Littoisten tehtaan isännöitsijän Louis Schnittin ja torpparin lesken Gustawa Serafia Haapalan wälillä. Isännöitsijä Schnitt kohtasi metsästysmaillaan torppari Haapalan luwattomalla metsästyksellä ja sattui Haapalaan sananwaihtoa seuranneessa käsikähmässä S:n haulikosta tapaturmaisesti lauennut panos, jolloin H. paikalla kuoli. Kihlakunnan oikeus kumosi leski Haapalan korwaus- ja edeswastuuwaatimukset ja howioikeus wahwisti tuomion pienillä muutoksilla. Senaatti on wahwistanut howioikeuden tuomion ja määrännyt Gustawa Serafia Haapalan maksamaan Schnittille kustannusten korwausta 10 mk. 32 p.

(Helsingin Sanomat 30.03.1905 No 74)

- Kristin Lauharo -